أَللَّهُمَّ إنِّي أَعْتَـذِرُ إلَيْـكَ
Ällaahummä innii ä’-täthiru iläi-k-,
Oi Allah, todellakin pyydän Sinulta anteeksi,
مِنْ مَـظْلُوم ظُلِمَ بِحَضْرَتِي فَلَمْ أَنْصُرْهُ،
mim- mädh-luumin dhulimä bihädh-ratii fäläm- än-suur-h-,
sitä, että henkilöä kohdeltiin väärin, enkä auttanut häntä,
وَمِنْ مَعْرُوف أُسْدِيَ إلَيَّ فَلَمْ أَشْكُرْهُ،
wa mim- mä’-ruufin us-dijä iläjjä fäläm- äsh-kur-h-,
ja sitä, että minulle myönnettiin palvelus, enkä kiittänyt siitä,
وَمِنْ مُسِيء أعْتَذَرَ إلَيَّ فَلَمْ أَعْذِرْهُ،
wä mim- musii-in ä’-täthära iläjjä fäläm- ä’-thir-h-.
ja sitä, että pahantekijä pyysi minulta anteeksi, enkä antanut hänelle anteeksi,
وَمِنْ ذِيْ فَاقَة سَأَلَنِي فَلَمْ اُوثِرْهُ،
wä min- thii- fääqatän sä-älänii fäläm- uuthir-h-.
ja sitä, että tarvitseva henkilö pyysi minulta, enkä suosinut häntä itseni yli,
وَمِنْ حَقِّ ذي حَقٍّ لَزِمَنِي لِمُؤْمِن فَلَمْ أوَفِّـرْهُ،
wä min- häqqi thii häqqil läzimänii limu-minin fäläm- uwäffir-h-.
ja sitä, että oikeutta uskovaisen, jolla on pakottava oikeus minuun nähden, en täyttänyt,
وَمِنْ عَيْبِ مُؤْمِن ظَهَر لِي فَلَمْ أَسْتُرْهُ،
wä min- ‘äi-bi mu-minin dhahära lii fäläm- äs-tur-h-,
ja sitä, että uskovaisen vikaa, joka tuli minulle ilmeiseksi, en peittänyt,
وَمِنْ كُلِّ إثْم عَرَضَ لِيْ فَلَمْ أَهْجُرْهُ.
wä min- kulli ith-min ‘äradha lii- fäläm- äh-dzur-h-.
ja jokaista syntiä, joka esitteli itsensä minulle, ja jonka välttämisessä epäonnistuin.
أَعْتَذِرُ إلَيْكَ يَا إلهِي مِنْهُنَّ وَمِنْ نَظَائِرِهِنَّ
Ä’-täthiru iläi-kä jää iläähii min-hunnä wä min- nädhaa-iri hinn-
Pyydän anteeksi Sinulta, oi Jumalani, kaikkia näitä, ja niiden kaltaisia,
اعْتِذَارَ نَدَامَة
i’-tithäära nädäämäh-.
pyytäen anteeksiantoa katuen,
يَكُونُ وَاعِظاً لِمَا بَيْنَ يَدَيَّ مِنْ أَشْبَاهِهِنَّ.
jäkuunu wää’idhal limää bäi-nä jädäjjä min- äsh-bäähihinn-.
mikä saattaa toimia neuvonantajana samanlaisia edessäni olevia asioita vastaan.
فَصَلِّ عَلَى مُحَمَّد وَآلِهِ
Fäsalli älää muhämmädiuu wä äälih-.
Joten siunaa Muhammadia ja hänen perhettään,
وَاجْعَلْ نَدَامَتِي عَلَى مَا وَقَعْتُ فِيهِ مِنَ الـزَّلاّتِ
wädz-‘äl- nädäämätii ‘älää mää wä qa’-tu fiihi minäzzälläät-,
ja tee katumuksestani vuoksi erheiden, joihin olen sortunut,
وَعَزْمِي عَلَى تَـرْكِ مَا يَعْـرِضُ لِيْ مِنَ السَّيِّئـاتِ
wä ‘äz-mii ‘älää tär-ki mää jä’-ridhu lii- minässäjji-äät-,
ja päättäväisyydestäni pidättäytyä pahoista teoista, jotka esittäytyvät minulle,
تَوبَةً تُوجِبُ لِيْ مَحَبَّتَـكَ
täu-bätän tuudzibu lii- mähäbbätäk-,
katumus, joka tekee Sinun rakkaudestasi minua kohtaan pakollista,
يا مُحِبَّ التَّوَّابِيْنَ.
Jää muhibbättäwwääbii-n-.
Oi, niiden rakastaja, jotka katuvat.
Lähde: Al-Sahifa Al-Sajjadiyyah, duaa 38
