Muslimin luonteenpiirteet

Parhain moraali

On raportoitu Profeetalta (saw), että hän sanoi:

“Minut lähetettiin täydentämään parhain moraali.”

Allah, Kaikkivaltias, on antanut ihmiselle älyn ja tehnyt hänestä olennon, joka ajattelee ja erottaa toisistaan hyvän ja pahan. Hän näyttää hänelle, mikä on parhainta ja mikä on pahinta, ja mikä on teoista kaikkein haluttavinta ja mikä on kaikkein inhotuinta. Ihminen todella tietää, että epäoikeudenmukaisuus, valehtelu ja toisten kiduttaminen ovat vihattuja kun taas oikeudenmukaisuus, totuudellisuus ja hyväntahtoisuus ovat hyviä. Hänen kykynsä ajatella tekee hänet erilaiseksi eläimistä; rakastaa hyvää, ylistettävää ja moraalista käyttäytymistä ja inhota huonoa ja epämoraalista käytöstä.

Ihmisen moraalintunto kuuluu keskeisiin luonteenpiirteisiin, jotka erottavat hänet muista olennoista. Eläimet eivät tunne moraalia eikä periaatteita eivätkä ole vastuullisia samalla tavalla kuin ihminen, joka kykenee erottamaan mikä on hyvää ja oikeamielistä ja mikä on pahaa ja pahuutta.

Siksi ihminen, jonka luonteenpiirteisiin kuuluu huono moraali kuten valehtelu, huijaaminen, olla epäoikeudenmukainen, juonitteleva ja tekopyhä, on pahempi kuin eläin ja hänen olemassaolonsa ihmisyhteisössä on vaaraksi kaikille ihmisille.

Islam opettaa meitä ihmisinä seuraamaan periaatteiden elämää, jonka piirteisiin kuuluu parhaimmat moraaliset hyveet, ja välttää laitonta käyttäytymistä.

Pyhä Profeetta (saw) selittää sanontansa kautta: “Minut lähetettiin täydentämään parhain moraali.”, että Islamin perustavan laatuisten tavoitteiden joukossa on kouluttaa ihmistä kaikkein hyveellisimmillä periaatteilla ja ohjata hänet selvästi pois paheista ja moraalittomasta käytöksestä.

Ihminen, jolla on huonot luonteenpiirteet, ei aiheuta vahinkoa ainoastaan yhteisölle vaan myös itselleen. Hän, joka kertoo valheita, tekee epäoikeudenmukaisia tekoja, panettelee, vihaa, juonittelee ja pettää toisia, menettää varmasti muiden luottamuksen ja kunnioituksen.

Pahansisuinen ihminen altistaa itsensä myös Allahin vihalle samoin kuin ihmisten inholle. Hän aiheuttaa korruption leviämistä sosiaalisessa elämässä ja tulee rappeuttavaksi vaikutteeksi ja tuhoajaksi ihmisten keskuuteen. Siksi Pyhä Profeetta (saw) varoittaa meitä sellaisia pahansisuisia ihmisiä vastaan saarnansa kautta: “Joka on pahansisuinen, aiheuttaa vahinkoa itselleen”, jossa hän myös ohjaa Muslimeja olemaan hyväkäytöksisiä ja hyvellisiä polkuna kohti ihmisen täydellistymistä.

Imam Ja’far al-Sadiq (as) viittaa Allahin Lähettilään (saw) sanoneen:

“Todellakin kaikkein täydellisin uskovaisten keskuudessa on parhain moraaliltaan.” [1]

Loistava Lähettiläs (saw) kertoi meille lisäksi, että parhaimpien tekojen joukossa Ylösnousemuksen Päivänä ovat hyvät tavat. Hän sanoi: “Mitään parempaa ei laiteta ihmisen vaa’alle Ylösnousemuksen päivänä kuin hyvät tavat.” [2]

Muslimeille on pakollista parantaa tapojaan ja kohdella ihmisiä hyväntahtoisesti ja välttää heitä, joiden luonteenpiirteisiin kuuluu huono käyttäytyminen. Profeetta Muhammad (saw) itse, johtuen totuudellisuudestaan, rehellisyydestään ja hänen reilusta kohtelustaan ihmisten kanssa, anteeksiantaen pahantekijöille, ollen antelias, rohkea, oikeudenmukainen ja hyväntekijä kaikille, on esimerkillinen ja ensiluokkainen käyttäytymisen malli seurata kaikille Muslimeille.

Pyhä Koraani kuvailee osuvasti ja tarkasti, ja ylistää sellaisia ihmisiä sanomalla:

“Ja sinulla on ylhäinen luonne.” (Pyhä Koraani 68:4 / Jaakko Hämeen-Anttilan käännös)

Hyvien tapojen harjoittaminen

Ihmissielulla on tarve kehittyä kasvatuksellisesti saadakseen ominaisuudekseen parhaimman moraalin ja pidättäytyäkseen pahan tekemisestä. Tämä voidaan saavuttaa opettamalla itsellemme seuraavat asiat:

  1. Seurata Allahin Lähettilään, Muhammadin (saw), hänen synnittömän talonväkensä (Ahlul Bayt) ja kaikkein oikeamielisimpien kumppaniensa jalanjälkiä ja toistamalla heidän esimerkkinsä. Opiskella heidän elämänkertansa ja pitää kaikkia heidän hyveellisen käytöksensä osa-alueita välttämättöminä tapoina tulla johdetuksi oikealle tielle.
  2. Harjoitus tekee täydelliseksi ja meidän tulisi harjoittaa itseämme käyttäytymään parhaimmalla moraalilla kuten totuus, rohkeus, anteliaisuus, armo, hyväntahtoisuus ja anteeksianto. Kuka tahansa tekee toistuvasti hyviä tekoja ja käyttäytyy periaatteellisella tavalla, sellainen käytös epäilemättä tulee tavaksi, kun taas hän, joka tekee pahoja tekoja ja huonoluonteisia paheita kuten tekopyhyys, valehtelu, pettäminen jne., hyväksyy ne siinä laajuudessa, ettei tunne niiden inhottavuutta ja vahinkoa, minkä ne aiheuttavat.
  3. Välttää ihmisiä, joiden luonteenpiirteitä ovat huonot tavat eikä ystävystyä heidän kanssaan, koska olemalla sekoittumatta sellaisten ihmisten kanssa poistaa vaaran tulla harhaanjohdetuksi ja tulisi myös olla rohkaisematta heitä heidän periaatteettomassa käyttäytymisessään.
  4. Meidän tulisi myös pyytää Allahin anteeksiantoa siinä tapauksessa, että teemme syntiä tai pahoja tekoja ja tulisi katua ja tehdä parannus sellaisista teoista. Tämä voidaan tehdä itsemme nuhtelemisen kautta ja tuntemalla, että sellainen teko on paha eikä sitä pitäisi toistaa.

Yhteenvetona

  1. Hyvät tavat todella viittaavat rehdin ihmissielun hyvyyttä kun taas huonot tavat viittaavat, että ihmissielu on paha ja ilkeä. Hyvä ihmissielu on kuin hieno kukka, jonka tuoksu leviää. Vastakohtana hän, joka on ilkeä, voi olla kuin myrkyllinen haju, mikä vahingoittaa ihmisiä.
  2. Allah määrää meitä kohti hyvää moraalia ja tulee palkitsemaan meidät sen mukaan Ylösnousemuksen Päivänä ja myös kieltää meitä huonoa moraalia vastaan, mistä Hän kuten odottaa saattaa tulee rankaisemaan meitä.
  3. Huono moraali aiheuttaa yhteiskunnan tuhon ja korruption leviämisen; hän, jolla on paheita, hänen persoonastaan ei pidetä ja hän tulee olemaan laillisesti vastuussa rangaistuksesta, ja ihmiset tulevat välttämään ja nöyryyttämään häntä.
  4. Ihmistä, jolla on hyvä moraali, pidetään perustuksena, jolle ehjä islamilainen yhteiskuntarakenne on rakennettu, ja on niiden asioiden joukossa, jotka antavat voimaa Muslimeille.
  5. Mutta jos Muslimi-yhteisöt menettävät hyvän oikeudenmukaisuuden moraalin, armon ja hyväntahtoisuuden, ne tulevat tuhotuiksi eikä kaikki tieteellinen kehitys ja rikkauden yltäkylläisyys voi estää sitä. Kun moraaliset periaatteet on hylätty, elämänlaatu on pantu sekaisin ja johdettu harhateille. Täten näemme sodan, suuren epäoikeudenmukaisuuden ja kasvavan rikollisuuden leviävän moraalittomissa yhteisöissä. Paheet kuten valehtelu, itsekkyys, ahneus, petos ja tekopyhyys jäytävät samalla tavalla kuin taudinaiheuttajat tuhoavat ihmisruumiin.
  6. Kaikkien Muslimien harteilla on taakka taata hyvä moraali, mikä varjellaan itsekoulutuksen kautta ja harjoittamalla esimerkillistä käytöstä.

Totuudellinen usko

Imam Ja’far bin Muhammad al-Sadiq (as) [3] raportoi esi-isiensä kertoneen, että Allahin Lähettiläs (saw) on sanonut: “Joka lausuu vilpittömästi, ettei ole mitään muuta jumalaa paitsi Allah, astuu Paratiisiin, ja hänen vilpittömyytensä tulisi kieltää häneltä, minkä Allah on kieltänyt.” [4]

On yleisesti hyväksyttyä, että kaikella on perustuksensa ja Islamin perustuskivi on vahvistaa Kaikkivaltiaan Allahin Ykseys. Kuka tahansa sanoo totuudellisesti, “Ei ole muuta jumalaa paitsi Allah”, todellakin oikaisee Islamin perustuksen sydämessään kuten rakentaja kaivaa perustuksen rakennukselle.

Kuka tahansa uskoo Allahin Ykseyteen, ja että yksin Allah on Luoja ja Elättäjä, jonka käsissä on kuolema ja elämä, että Hän on Pystyvä kaikkeen ja yksin Häntä tulisi palvoa, on totuudellinen uskovainen, joka on vilpittömästi sitoutunut Islamiin.

Kuka tahansa uskoo, ettei ole muuta jumalaa paitsi Allah, Joka on Kaikkivoipainen kaiken yllä ja Joka rankaisee ihmistä tämän vääristä teoista ja sanoista, ei ole tottelematon Hänelle, vaan välttää kiellettyä (haram), koska hän uskoo, että Allah on Kaikkitietävä siitä, mitä teemme ja tulee tuomitsemaan meidät Ylösnousemuksen päivänä teoistamme.

Tämä totuudellinen usko pidättää ihmistä tekemästä kiellettyjä tekoja: hän ei tee vääryyttä eikä petä ketään, eikä hän varasta tai juo alkoholia; hän ei ole velvollisuudentunnoton vanhempiaan kohtaan eikä vahingoita toisia.

Allahin Lähettiläs (saw) opettaa meitä, että Islam on tunnustus sydämestä, joka puhutaan kielellä, että todellinen Muslimi on hän, joka käyttää Islamilaisia toimintatapoja järjestellessään henkilökohtaista ja sosiaalista elämäänsä samoin kuin julkista elämäänsä. Joten todellisella Muslimilla on totuudellinen usko, joka ansaitsee Paratiisin ja Allahin mielihyvän.

Mutta kuka tahansa lausuu “Ei ole muuta jumalaa paitsi Allah” ainoastaan kielellään samalla kun hänen sydämensä ei tunnusta sitä, eikä pidättäydy siitä, minkä Allah on kieltänyt, ei ole todellinen uskollinen. Jos hän olisi totuudellinen, hän ei tekisi kiellettyjä tekoja eikä olisi tottelematon Allahille; siksi lopulta hänen loppunsa tulee olemaan helvetissä.

Yhteenvetona

  1. Islam on usko sydämessä ja tehdä oikeamielisiä tekoja tässä elämässä.
  2. Todellinen usko Allahiin on uskoa, joka johtaa ihmisen pidättymiseen siitä, mitä Hän on kieltänyt.
  3. Todellinen usko on perusta uudistaa yhteiskuntaa ja levittää hyvyyttä ja elämän hyveitä.
  4. Seuraus heille, jotka uskovat Allahin Ykseyteen ja tottelevat Häntä, on Paratiisi ja autuas ikuinen elämä.

Sano: Ei ole muuta jumalaa paitsi Allah, ja sinä tulet menestymään.

Kuka on uskovainen

Allahin Lähettiläs (saw) sanoi:

“Kuka tahansa, joka on tyytyväinen hyviin tekoihinsa ja tyytymätön pahoihin tekoihinsa, on uskollinen.” [5]

Kuinka onnelliseksi tunnetkaan olosi, kun näet köyhän vähäosaisen ihmisen, ja autat häntä rahalla.

Kuinka haltioissasi oletkaan, kun lausut joitakin Pyhän Koraanin jakeita aamun sarastaessa.

Tunnet suurta tyydytystä tehdessäsi teon, joka miellyttää vanhempiasi.

Kaikki ovat hyviä tekoja, joita rakastat, koska sinä olet uskovainen ja olet iloinen tehdessäsi niitä ja ajattelet aina tekeväsi niitä.

Vastakohtana ihmiset, jotka tekevät pahoja tekoja, ovat tunteellisesti häiriintyneitä tuntiessaan tyytyväisyyttä huijatessaan ihmisiä, valehdellessaan heille, varastaessaan jotain tai tehdessään jotain, joka on kiellettyä. Hän luopuu rukouksesta ilman, että tuntee itsensä syntiseksi, koska hän menettää omantuntonsa. Hän ei tuomitse itseään omasta vastuuttomuudestaan tai kyseenalaista, miksi hän on tehnyt sellaisia pahoja tekoja.

Todellakin, sellaisen ihmisen sydämmessä ei ole minkäänlaista totuudellista uskoa.

Todellakin, tosi uskovainen on hän, joka kärsii siinä tapauksessa, että on tehnyt virheen, ja huomaa itsensä syylliseksi tehtyään pahan teon. Sen seurauksena hän pyytää Allahin anteeksiantoa ja sitten katuu. Hän pyytää anteeksi ihmisiltä, joita kohtaan hän on tehnyt vääryyttä.

Profeetta Muhammad (saw) sanoo:

“Uskollinen on hän, jonka pahat teot eivät ole hänen mieleensä.”

Tämä profeetallinen perimätieto tarkoittaa, että hän on tyytymätön itseensä, kun hän tekee väärän teon ja tuntee vahvaa inhoa tehdä se uudestaan.

Hän, joka pitää pahan tekemisestä, ei voi olla hyvä, mutta hän, joka rakastaa hyvien tekojen tekemistä, osoittaa hyveellisen luonteensa ja voi olla vain hyvä.

Esimerkkinä voimme verrata kärpäsiä mehiläisiin; kärpäset elävät liassa ja keräävät taudinaiheuttajia, jopa kuolleista eläimistä. Tällä tavalla ne kantavat sairauksia ihmisiin aiheuttaen sen, että ihmiset inhoavat niitä ja suihkuttavat myrkyllisiä aineita tappaakseen ne ja estääkseen taudin leviämisen.

Mehiläiset sen sijaan rakastavat kauniita kukkia, joista ne keräävät mettä, josta saamme hunajaa hyödyllisenä ravintona ruumiillemme. Siksi ihmiset hyväksyvät mehiläiset ja jopa kasvattavat niitä ja turvaavat niiden elämän.

Yhteenvetona

Ihmiset tuntevat iloa ja tyydytystä tekemällä hyviä tekoja ja antamalla hyväntekeväisyyttä, mutta inhoavat pahan tekemistä, mikä aiheuttaa vahinkoa. Tätä tunnetta meissä itsessämme kutsutaan omaksitunnoksi.

Islamin uskonto tahtoo tuoda esille omantunnon meissä, jotta tekisimme hyödyllisiä tekoja ja välttäisimme pahoja tekoja. Tavoitteena on vauhdittaa meitä tiellä todellisiksi uskollisiksi tulemisessa.

Uskovaisen ominaisuudet

Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen.

”Hyvä on uskovien osa, niiden, jotka ovat rukouksessaan nöyriä ja kääntyvät pois tyhjistä puheista, pitävät huolen almuistaan ja varjelevat siveyttään muilta kuin puolisoiltaan tai orjatytöiltä; näiden takia heitä ei sovi moittia. He, jotka haluavat jotakin tämän lisäksi, ovat syntisiä. Ne, jotka pitävät sopimuksensa ja liittonsa ja huolehtivat rukouksistaan, ovat perijöitä, jotka saavat periä Firdausin ja asua siinä ikuisesti.” (Pyhä Koraani 23:1-11, Jaakko Hämeen-Anttilan käännös)

Tämä Pyhän Koraanin kertomus koskee uskovan ominaisuuksia.

  1. Se kuvailee uskovaisia nöyrinä rukouksessaan; niinpä uskovainen on hän, joka seisoo Allahin edessä täysin vilpittömästi ja ilman turhamaisuuden tunnetta. Hän pyytää Allahilta, palvoo Häntä ja lähestyy Häntä; hän pyytää Hänen anteeksiantoaan ja vapautustaan; hänen sydämensä, mielensä ja raajansa ovat keskittyneet yhteen olemaan pelkkä olevainen Kaikkivaltiaan, Korkeimman edessä.
  2. Kun uskovaiset kuulevat epätosia rienauksia, joita uskottomat puhuvat kuten kiroilua, he välttelevät sellaisia ihmisiä, koska heidän luonteensa ovat etäällä tällaisista asioista eivätkä he ikinä ryhdy merkityksettömiin tai halventaviin keskusteluihin.
  3. Uskovaiset maksavat almunsa (zakah), joka on pakollinen rahamäärä, jonka rikkaat maksavat köyhille. He auttavat rahoittamaan hyväntekeväisyyshankkeita kuten kouluja, sairaaloita, asuntoja, moskeijoita, kirjastoja jne., jottei kenenkään islamilaisessa yhteiskunnassa tarvitse jäädä köyhäksi tai vaille koulutusta, asuntoa tai sairaanhoitoa. Todellakin islam haluaa suojella ihmisiä köyhyydeltä, tietämättömyydeltä, sairauksilta ja tarpeilta.
  4. Uskovaiset miehet ja naiset voivat suojella itseään tekemästä kiellettyjä tekoja Allahin muodostaman avioliiton kautta laillisena keinona ihmisille elää yhdessä ja olla lähellä perheitä.
  5. Uskovaiset pitävät tekemänsä sopimukset, maksavat takaisin heille luotetut asiat eivätkä koskaan petä. Jos uskovainen suostuu tekemään jotain, hän tekee sen; jos joku uskoo hänen haltuunsa omaisuutta, salaisuuden tahtoen, hän vartioi niitä omistajiensa puolesta; tai jos ihmiset valitsevat hänet tuomariksi heille, hän palauttaa luottamuksensa häneen toimimalla oikeudenmukaisesti.
  6. Yksi ilmeinen todellisen uskovaisen merkki on rukous, joka erottaa hänet epäuskoisesta. Hän, joka lakkaa rukoilemasta tai halveksii sitä taakkana on Allahin, Kaikkivaltiaan sekä Hänen lähettiläänsä inhoama, ja jopa uskovaiset inhoavat heitä ja katkaisevat välinsä heidän kanssaan. He eivät puhu, tervehdi, vieraile eivätkä auta häntä, joka ei rukoile.
  7. Aina kun löydämme yllä mainitut ominaisuudet minkä tahansa yhteisön yksilöistä, tästä yhteisöstä tulee islamilainen, onnellinen ja edistyvä; kaukana korruptiosta ja paheista, joissa ihmiset elävät tyytyväisinä turvassa.
    Tällaisten uskovien palkkio on paratiisi ja onnellisuus tuonpuoleisessa sekä hyödyt tämän maailman elämässä niin kauan kuin islamin lakeja ja periaatteita sovelletaan käyttäytymiseen ja tapoihin.

Alaviite:

[1] Kulaini, Usul al-Kafi, osa 2, s. 99.

[2] Ibid.

[3] Imam Ja’far al-Sadiq (as) on poika Muhammad al-Baqirin (as), joka on poika Ali al-Sajjadin (as), joka on poika al-Hussain al-Sibtin (as), joka on poika Fatiman (as) – Allahin Lähettilään (saw) tyttären – ja Imam Alin (as). Hän syntyi Madinassa vuonna 83 Hijran jälkeen. Hän kertoi Profeetallisia perimätietoja esi-isiensä kautta Allahin Lähettiläältä (saw). Imam Ja’far al-Sadiq (as) oli hän, jolta kaikki oppineet ja Imaamit ottivat hänen jälkeensä Profeetallisia perimätietoja, Koraanin selityksen ja Islamin lait koskien mikä on laillista ja mikä on laitonta.

[4] Hur al-Amili, Wasa’il al-Shi’ah, osa 6, kappale Jihad al-Nafs, nro. 20440.

[5] Bihbodi, Sahih al-kafi, s.100.

Lähde-kirja:
 Käännetty osittain kirjasta The Characteristics of a Muslim
Alkuperäisen kirjan julkaisija: Al Balagh Foundation

Author: Editor