Uskovaiset, kääntykää vilpittömästi katuen Jumalan puoleen! Ehkä Herranne vapahtaa teidät pahuudestanne… (Koraani 66:8) *
Allahin Profeetta (saw) sanoi: On neljä merkkiä hänessä, joka on katuvainen: 1) Hän on vilpitön Jumalalle teoissaan 2) Hän karttaa valheellisuutta 3) Hän on vakaasti kiinnittynyt totuuteen ja 4) Hän on innokas tekemään hyvää. [Al-Harani, Tuhaf al-‘Uqool, s. 20]
Sielun ansiot: Katumus (tawbah)
Imam Ja’far al-Sadiq (as) sanoi: “Kun palvelija kääntyy Jumalan puoleen vilpittömällä katumuksella (tawbatun nasuh), Jumala rakastaa häntä ja peittää hänet (eli hänen syntinsä) maailmassa ja Tuonpuoleisessa.” Minä sanoin: “Ja kuinka Hän peittää hänet?” Imam (as) vastasi: “Hän laittaa kaksi enkeliä (jotka on asetettu kirjoittamaan hänen tekonsa) unohtamaan sen, minkä he ovat kirjoittaneet hänen synneistään. Sitten Hän innoittaa hänen raajansa (sanoen), ‘peittäkää hänen syntinsä’, ja Hän innoittaa maan paikat (sanoen), ‘peittäkää synnit, joita hänellä oli tapana tehdä päällänne.’ Sitten hän kohtaa Jumalan sellaisella tavalla, ettei ole mitään, mikä todistaisi häntä vastaan koskien mitään syntiä.” [Al-Kulayni, al-Kafi, kitab al-‘iman wa al-kufr, bab al-tawbah, hadith #1]
Tawbah’n todellisuus
Tawbah tarkoittaa paluuta sielun alkuhengellisyyteen sen jälkeen kun sen inhimillisen luonteen (fitrah) valo ja sen henki ovat peittyneet syntien ja tottelemattomuuden pimeydellä. Ihmissielulla sen alkutilassaan ei ole mitään hengellisiä hyveitä eikä mitään paheita. Se on kyvykäs saavuttamaan minkä tahansa aseman, mutta alkuperäisessä tilassaan se on puhdas, synnitön ja sillä on luontainen kirkkaus. Syntien tekeminen aiheuttaa sydämen pimeyttä. Kuitenkin, ennen kuin täydellinen pimeys ympäröi sydämen, jos henkilö herää välinpitämättömyyden unesta ja tekee katumuksen, sielu vähitellen palaa pimeydestä sen alkuperäisen luonteen ja välttämättömän hengellisyyden valoon. Tämä on mainittu tunnetussa hadithissa Imam Baqirilta (as): “Hän, joka katuu synnistä, on kuin hän, joka ei ole tehnyt syntiä…” [Al-Kulayni, al-Kafi, kitab al-‘iman wa al-kufr, bab al-tawbah, hadith #10]
Edellytykset ja ehdot, jotka vaaditaan tawbah’lle
Tawbah ei tule hyväksytyksi henkilöltä, joka ainoastaan julistaa, “minä kadun.” On lukuisia ehtoja, jotka täytyy täyttää ennen tawbah‘n hyväksymistä. Nämä on mainittu alla seuraavassa hadithissa:
* On kerrottu, että joku sanoi Astaghfirullah (minä etsin Jumalan anteeksiantoa) Imam Alin (as) edessä. Hän (as) sanoi hänelle: “Surkoon sinun äitisi sinua! Tiedätkö, mikä on istighfar? Totisesti istighfar on ‘illiyun‘in (ihmiset, joilla on korkea asema) aste ja se on sana, joka tarkoittaa kuutta asiaa. Ensimmäinen on menneisyyden katumista. Toinen, päättäväisyys olla palaamatta siihen ikinä. Kolmas, palauttaa luoduille heidän (aikaisemmin anastetut) oikeudet, jotta kohtaat Jumalan Kaikkivaltiaan puhtauden tilassa, jossa kenelläkään ei ole mitään vaatimuksia sinua vastaan. Neljäs, että täytät jokaisen velvollisuuden, jonka sinä laiminlöit tyydyttääksesi velvollisuutesi sen suhteen. Viides, että huolehdit ruumiisi lihasta, joka on tottunut laittomaan ravintoon, jotta se sulaisi pois kärsimyksen ja surun seurauksena ja ihosi kiinnittyy luihisi, minkä jälkeen uusi liha kasvaa sen paikalle. Kuudes, että annat ruumiisi maistaa tottelevaisuuden kipua samalla tavalla kuin se aikaisemmin maistoi syntien nautintoa. Kun olet tehnyt nämä asiat, sitten sano Astaghfirullah! [Nahj al-balaghah, sanonta #417]
Tämä jalo perimätieto mainitsee kaksi ennakkovaatimusta tawbah‘lle (katumus ja päättäväisyys), kaksi tärkeää ehtoa sen hyväksymiselle (oikeuksien palauttaminen luoduille ja Luojalle) ja lopulta kaksi asiaa katumuksen täydellistämiselle.
Tawbatun nasuh (vilpitön katumus)
Suuren tutkijan al-Shaykh al-Bahain (qs) mukaan tawbatun nasuh‘lla on useita merkityksiä. Muutama niistä on mainittu alla:
* Tawbah, joka ‘neuvoo’ ihmisiä, eli kutsuu heidät jäljittelemään häntä (katujaa) hyvän vaikutuksen perusteella, joka on muodostunut katujassa, tai tawbah joka kehottaa katujaa kitkemään synnit eikä palaa niihin enää ikinä.
* Tawbah, joka on tehty puhtaasti Jumalan tähden, samankaltainen puhtaan hunajan kanssa, jossa ei ole vahaa ja täten kutsutaan ‘asalun nasuh. Vilpittömyys vaatii, että katumuksen tulisi olla syntien rumuuden ja Jumalan tyytymättömyyden perusteella eikä helvetintulen pelosta.
* Sana nasuh on myös viitattu sanaan nasabah, joka tarkoittaa räätälöimistä, koska tawbah ompelee yhteen uskon ruumiin, joka on synnin repimä ja koska se yhdistää katuvaisen henkilön Jumalan awliya’an (ystäviin) ja Hänen rakastajiin samalla tavalla kuin erilliset vaatteenpalat on yhdistetty räätälöimällä.
* Eräs toinen tulkinta sanoo, että nasuh on katuvaisen ominaisuus ja tawbatun nasuh on tawbah, jonka suorittaja nuhtelee itseään osallistumaan täydelliseen katumukseen kunnes syntien vaikutukset ovat täysin tyhjennetty sydämestä. Tämä tehtävä saavutetaan ainoastaan aiheuttaen sielun maistaa katumusta ja surua ja selvittämällä sen pimeys, joka on menneiden syntien aiheuttamaa, hyveellisten tekojen valolla.
Mitä aikaisemmin sen parempi…
Menestyksekäs tawbah on vaikea tehtävä. Synteihin uppoutuminen, erityisesti suuriin ja kuolemansynteihin, aiheuttaa sen, että henkilö unohtaa tawbah‘n täysin. Jos ihmissydämen hedelmätarhassa kasvava syntien puu saavuttaa kypsyyden ja sen juuret tulevat vahvoiksi, seuraukset ovat katastrofaaliset aiheuttaen henkilön kääntyä täysin pois katumuksesta. Jopa silloin kun tawbah‘n ajatus tulee satunnaisesti hänen mieleensä, hän lykkää sitä päivästä toiseen ja kuukaudesta seuraavaan kertoen itselleen, “minä teen vakaan katumuksen elämäni lopussa ja vanhana.” Tämä on toiveajattelua. Sellainen henkilö ei voi tehdä tawbah‘a sen jälkeen kun syntisyyden juuret ovat kasvaneet syvälle hänen persoonallisuuteensa. Paras aika tawbah‘lle on nuoruus kun synnit ovat vähäisempiä, sydämen sisäinen pimeys ei ole täydellinen ja kaikki tawbah‘n ehdot ovat helpompia täyttää. Tämän Jumalan antaman mahdollisuuden pitäisi auttaa millä hinnalla hyvänsä eikä henkilön pitäisi huomioida saatanallisia kuiskauksia lykätä tawbah‘a. Ja siksi henkilön tulisi tehdä tawbah niin pian kuin mahdollista synnin tekemisen jälkeen. Älykäs henkilö, joka ymmärtää tämän tosiasian, pidättäytyy synneistä ja korjaa vääryydet, jotka on tehnyt menneisyydessä. Hänen katuvainen sydämensä, joka on täyttynyt katumuksella, kehittää vakaan määrätietoisuuden lopettaa syntinen elämä. Jumala auttaa häntä ja jos hänen tawbah‘nsa on vilpitön, hän tulee Jumalan rakastamaksi, kuten on mainittu pyhässä jakeessa: “Jumala rakastaa katuvia…” (Koraani 2:222) *
* Imam Ali (as) sanoi: “Jos haluatte voittaa Hänen siunauksensa seuraavassa maailmassa, tämä päivä on valmistautumisen päivä kun taas huominen on palkkion päivä. Paikka, johon edetä, on Paratiisi kun taas tuomion paikka on Helvetti. Eikö keskuudessanne ole ketään, jonka tulisi katua tekojaan ennen kuolemaansa, hyvittää tekemänsä vääryydet ennenkuin koston katastrofi laskeutuu hänen ylleen?” [Nahj al-Balagha, saarna #33]
Kutsu herättää sydän tawbah’a varten
* Oi ihminen! Kuinka syntinen ja typerä oletkaan ollessasi tietämättä sinun Elättäjäsi siunausten arvoa. Vuosien tuhlaamisen jälkeen tottelemattomuudessa ja pitkitetyn epälojaalisuuden jälkeen niin armolliselle Herralle, Joka on tarjonnut kaikki keinot sinun mukavuudeksi ja helpotukseksi – ilman että on na’udhu bi Allah [turvaudumme Jumalaan], ilman mitään kuviteltavaa hyötyä Hänelle – rikkoen Hänen pyhyyttään ja vieden häpeämättömyyden ja niskoittelun äärimmäisyyksiinsä, nyt kun olet katuvainen, Jumala Kaikkivaltias on ottanut sinut Hänen rakastetukseen. Mikä armon yltäkylläisyys ja siunausten paljous! Oi Jumala! Olemme kyvyttömiä kiittämään Sinua Sinun siunauksistasi. Meidän kielemme ovat kyvyttömiä ylistämään ja korottamaan Sinua. Kaikki mitä voimme tehdä, on kumartaa päämme häpeästä ja pyytää Sinun anteeksiantoasi meidän häpeämättömyydestämme. Emme ansaitse Sinun armoasi. Totisesti, Sinun armosi on yltäkylläisempi ja Sinun siunauksesi ovat konaisvaltaisempia kuin voidaan kuvailla.
* Viisaan ihmisen tulisi yrittää ponnistella voimistaakseen panostuksia ja surua sydämessä, jotta jos Jumala tahtoo, se sytyttää katumuksen tulen. Eli synnin kamalien seurausten mietiskelyn kautta katumus tulee vahvemmaksi hänen sydämessään, siten vapaaehtoisesti sytyttäen pyhän tulen – tulen, josta Koraani sanoo: “Jumalan palava tuli, joka kaartuu sydänten ylle ja peittää ne holvikaaren lailla” (Koraani 104:6-8)* Sydämessään katumuksen tulen polttaminen polttaa kaikki hänen syntinsä ja polttaa pois kaikki sen ruosteen ja korroosion. Hänen tulisi tietää, että ellei hän sytyttäisi itse tätä tulta tässä maailmassa ja ellei hän avaisi itselleen tämän helvetin ovea, siirtyisi hän vääjäämättömästi tästä maailmasta seuraavaan maailmaan kohdatakseen kauheasti polttavan tulen, joka on valmistettu hänelle sinne. Siten Helvetin ovet olisivat avatut ja Paratiisin ovet suljetut hänelle. Viisas henkilö täten ymmärtää syntiensä vakavat seuraukset.
* Oi Jumala! Anna meille rinta, joka on valaistunut katumuksen tulella. Sytytä sydämemme tuleen maailmallisella tulella ja sytytä se heittämällä siihen katumuksen kipinät. Poista ruoste sydämistämme ja ota meidät tästä maailmasta vapauden tilassa syntien seurauksista. Totisesti Sinä olet siunausten Herra. [Otettu kirjasta Forty Hadith, kirjoittanut Al-Khomeini, kappale 17, Tawbah]
Loppupäätelmä
Imam Zain al-Abidin (as) sanoi: “Minun Jumalani! Sinä olet Hän, joka on avannut oven Sinun anteeksiantoosi ja nimennyt sen ‘katumukseksi’, sillä Sinä sanoit, ‘kääntykää vilpittömästi katuen Jumalan puoleen’ (66:8)*. Mikä on tekosyy hänelle, joka pysyy välinpitämättömänä ovesta sisään astumisesta sen jälkeen kun se on avattu?” [al-Sahifa al-Kamilah, The Whispered Prayer of the Repenters [suom. Katuvaisten Kuiskattu Rukous]]
Lähde: Käännetty yhteistyössä Ahlul Bayt Digital Library Project kanssa.
* Koraanin jakeen 66:8 käännös Kur’ani Kerim, kustantaja Z.I. Ahsen Böre
* Koraanin jakeen 2:222 käännös Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksestä
* Koraanin jakeen 104:6-8 käännös Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksestä
