Itkulaulu imaami Huseinin muistoksi

Sanat: Z.I.

Profeetta Muhammedin lapsenlapsi,
Imaami Husein Karbalaan marssi.
Tiesi hän, että päivänsä koittaa.
Päivä, jona hän Paratiisin voittaa.

Aurinko karavaanin pään päällä,
ankara jano heidän suuta kuivaa.
Nääntyvät lapset itkevät janoaan,
kuka vettä rohkenisi hakemaan?

Hakisiko sitä Abbas, soturi,
Imaami Huseinin lipunkantaja?
Matkaan käy hän päättäväisenä,
kohtaa surmansa kädettömänä.

Erämaan kuuma hiekka
polttaa jalkojensa alla.
Vastassa mielipuolten miekka,
uhkaavat he kuolemalla!

Valinta ei ole Huseinille vaikeaa,
puolustaa oikeutta taipumatta.
Sorto ei sortajalle tuota kunniaa,
on sortajan leposija tulta kuumaa.

Jo häämöttää Paratiisin purot ihanat.
Allahin palvelijat kiiruhtavat,
tekoihin, jotka Allahia miellyttää,
eivät he elämänsä menetystä pelkää.

Kun rukouskutsu kaukaisuuteen kajahtaa,
Huseinin seuralaiset maahan valahtaa.
Pitävätkö teurastajat pilkkanaan,
islamin uskontoa omanaan?

Vääristävät Allahin totuuden,
omiin käyttötarkoituksiin sopien,
Luulevatko pahuutta he hyväksi?
Elämänsä jääköön se lyhyeksi!

Luulevatko mielipuolet ajan olevan,
heille suosiollinen ja hyvää tuovan?
Lisääntyy synti joka henkäyksellä,
jonka Allah suo heille viekkaudella.

Pelätkööt sortajat tulta, korventaa!
Ei heitä Helvetissä kukaan auta.
Ei auta enää katua, kun aika loppu on,
ja palkkansa edessä loputon.

Author: Editor