SISÄLTÖ
- Mitä tarkoittaa ‘ADL
- Hyve ja pahuus
- Allahin teot
- Ei mitään ilman tarkoitusta
- Voimmeko tietää kaikki syyt?
- Pakko vai vapaus?
- Sunnalaisten usko
- Shialaisten usko
- Piste, jossa olemme vapaita
- Ennaltamäärätty kohtalo ja Tuomiopäivä (Quiyamat)
- Abu Hanifa ja Bahlul
- Luomakunnan tarkoitus
- Tawfeeq ja Khidlaan
- Lutf (Allahin armo)
- Sharia, Profeetat, Imaamit ja Tuomiopäivä (Quiyamat): Armon (Lutf) esimerkki
- Allah: Armeliain
- Vaistot
- Lupaus ja Uhkaus
- Testi
- Miksi testata kun Allah tietää kaiken?
- Kahdenlaisia testejä
- Kärsimyksen syyt
- Mikä on vaihtoehto?
- Yhteenveto
- Iso Kysymys
- Kärsimys Varoituksena tai Rangaistuksena
- Tieto kätketyistä asioista (Ghaib)
- Lauh-e-Mahfudh ja Lauh-e-Mahw-O-Ithbat
- Mielenkiintoinen tarina: Joonan (rh) kansa
- Hazrat Ismaelin (rh) uhraus
- Hadhrat Moosekselle (rh) annettu Toora
- Bada: Ilmestys
- Ilmestysten hyödyt
- Allahin etuoikeudet
- Määrätyt Mitat
- Tasa-arvoisuus Lain edessä
- Missä on oikeudenmukaisuus?
- Tadbeer ja Taqdeer
- Elämä ja Kuolema
- Elatus
- Dua (rukoukset)
- Luottamus (Tawakkul)
- Allahin Tieto ja ihmisen teot
Sana ‘ADL oli alunperin keksitty välittämään ajatusta “kahden asian tekemisestä tasa-arvoisiksi” ja “jakamaan tasa-arvoisesti”. Täysin sama asia on kyseessä Insaaf-sanan kohdalla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa “jakamista kahteen osaan puoliksi”.
Tasa-arvoisen jakelun ajatus luonnollisesti johtaa “Tasapuolisuuteen” ja “Oikeudenmukaisuuteen”. Tämän seurauksena ‘ADL tuli merkitsemään “Oikeudenmukaisuutta”, “Tasapuolisuutta”, “olla suoralla tiellä”, “Suoruutta”, “olla tarkasti standardimuotoista ei yhtään vähempää tai enempää” ja “pitää kaikki sille kuuluvalla paikalla”.
Vastakkaisia sanoja ovat Jaur ja Dhulm.
Jaur tarkoittaa “toiselle puolelle kallistumista”, mikä tarkoittaa “ei olla puolueettomasti Oikeudenmukaisuudessa”, “olla tiukasti jonkin puolueen puolella tai sitä vastaan. Dhulm tarkoittaa, että “asiat laitetaan väärään paikkaan”.
Koska epäoikeudenmukainen tuomari asettaa tuomion väärin jättämällä antamatta loukatulle osapuolelle sille kuuluvan korvauksen, häntä kutsutaan nimellä Dhalim.
Oikeudenmukaisuus (‘ADL) on yksi tärkeimmistä Allahin ominaisuuksista Shia Ithna Ashari (12 Imaamin seuraajat, shialaiset) uskon mukaan.
Mitä tulee Allahin Ykseyteen ensimmäisen uskon juuren, Tawhidin, alla, se on selitetty aiemmassa kirjasessa. Mutta Allahin Teot tulevat tämän Toisen Juuren eli Allahin Oikeudenmukaisuuden (‘ADL) alle. Koska Allahin Oikeudenmukaisuutta koskevat erot ovat laajoja ja monimutkaisia muslimien keskuudessa, on välttämätöntä tutkia seuraavia kappaleita huolellisesti. Muista, että jokainen termi ja sanamuoto näissä kappaleissa on merkittäviä ja jos opiskelija yrittää muuttaa terminologiaa tai sanontaa, laittaisi hän itsensä ristiriitojen ja epäolennaisuuksien sekasotkuun.
Ensimmäinen ja suurin ero on se, että Sunni ryhmät ovat sitä mieltä, ettei mikään ole hyvää tai pahaa itsessään, ja mitä Allah on käskenyt meitä tekemään, tuli hyväksi ja mitä Hän kielsi tuli pahaksi. Toisaalta Ithna Asharit uskovat, että riippumatta uskonnollisista määräyksistä ei ole mitään ansiota tai ansiotonta eri tekojen kulussa ja tapahtumareiteissä, ja se on siksi, että tietty työ on hyvä ja se käskee meitä tekemään niin, ja koska toinen teko on paha, siksi Hän kieltää meitä tekemästä sitä.
Allah ei voi tehdä mitään väärää tai pahaa. En käytä tätä lausetta siinä mielessä, että “Kuningas ei tee mitään virhettä”. Koska “Kuningas ei tee mitään virhettä”, tarkoittaa oikeastaan sitä, että hän ei tee yhtään mitään; hän vain allekirjoittaa sen, mitä parlamentti tuo hänelle. Tämä väittely perustuu siis toimimattomuuteen. Mutta “Allah ei tee mitään väärää” tarkoittaa sitä, että Hän on aktiivinen ja voimakas, mutta Hän ei voi tehdä mitään väärää. Jokainen, joka tekee vääryyttä tai toimii epäoikeudenmukaisesti tekee niin, koska hän ei tiedä, että se on väärin (mutta Allah tietää kaiken) tai koska hän tarvitsee jotain, jota hän ei voi saavuttaa ilman vääryyttä (mutta Allahilla ei ole mitään tarpeita) tai koska joku muu on pakottanut hänet tekemään vääryyttä (mutta Allah on Kaikkivaltias eikä kukaan voi pakottaa Häntä mihinkään). On siis loogisesti mahdotonta, että Allah toimisi epäoikeudenmukaisesti tai väärin.
4. Ei mitään ilman tarkoitusta
Allah ei koskaan toimi ilman päämäärää eli ilman tarkoitusta tai suunnitelmaa. Kaikki Hänen tekonsa perustuvat viisauteen ja älylliseen tarkoitukseen, vaikkemme tietäisi niitä. Toisaalta sunnimuslimit sanovat, ettei päämäärätön toiminta ole mikään epä-ansio, ja jos Allah tekee jotain ilman tarkoitusta, pelkästään se asia, että Allah teki sen, tekisi kyseisestä teosta hyvän.
5. Voimmeko tietää kaikki syyt?
Kuten juuri sanoin, Allah ei tee mitään ilman syytä. Kaikella, joka on Allahin luomaa, täytyy olla tarkoitus. Kuitenkaan meidän ei ole välttämätöntä tietää kaikkia syitä. Me sanomme niin, että jokainen Allahin työ on sellainen, että jos tulisimme tietoisiksi sen syistä, myöntäisimme heti, että se oli juuri oikein tehty. Usein meitä hämmentää jotkin tapahtumat tai ongelmat, koska emme tiedä todellista tarkoitusta niiden takana. Löydämme Koraanista kuvauksen tapaamisesta Mooseksen (rh) ja erään toisen miehen [kääntäjän lisähuomautus: tämä oppinut mies tunnetaan nimellä profeetta Khizr, rauha hänelle], jolla oli enemmän tietoa kuin Mooseksella (rh), välillä. Oppinut mies salli Mooseksen (rh) liittyä hänen seuraansa sillä ehdolla, että “älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun”. Tässä on koko episodi (Koraani 18:66-82): “Hän (vieras) sanoi: Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani. Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun tietämykseni ei käsitä?”. Mooses (rh) sanoi: “Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Jumala niin sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa”. Sitten he jatkoivat veneelle. Kun he olivat veneessä, oppinut mies teki siihen reiän. Mooses (rh) vastusti sitä ja häntä muistutettiin lupauksesta, jonka hän oli tehnyt. Sitten oppinut mies tappoi nuoren miehen. Tällöin Mooses (rh) ei voinut pitää itseään kurissa ja kirosi miehen karkealla kielellä. Jälleen häntä muistutettiin lupauksesta olla kyselemättä.
Sitten he tulivat kaupunkiin, jossa heiltä kiellettiin ruoka. Siellä he löysivät muurin, joka oli tuhoutumisen partaalla ja oppinut mies korjasi sen. Mooses sanoi: “jos olisit halunnut, olisit voinut pyytää maksua siitä”.
Tällä kolmannella kerralla oppinut mies sanoi Moosekselle (rh): “tässä on eroamisen hetki sinun ja minun välillä”. Ennen eroamista, hän selitti syyt teoilleen. “Mitä tulee veneeseen, se kuului köyhille ihmisille, jotka työskentelivät merellä ja minä halusin pilata sen, koska heidän takanaan on kuningas, joka ottaa kaikki hyvät veneet väkisin. Mitä tulee nuoreen mieheen, hänen vanhempansa olivat hurskaita ja pelkäsimme hänen alistavan heitä kapinoimalla ja epäuskolla; ja aikomuksenamme oli, että heidän Herransa tulisi muuttaa hänet parempaan, joka olisi parempi puhtaudessa ja lähempänä armoa. Ja mitä tulee muuriin, se kuului kahdelle orpopojalle kaupungisa ja sen juurella oli aarre, joka kuului heille, heidän isänsä oli ollut oikeamielinen ja sinun Herrasi halusi, että he tulisivat täysi-ikäisiksi ja toisivat esille aarteensa armona heidän Herraltaan enkä tehnyt sitä omasta käskystäni.
Toivon, että tämä esimerkki on riittävä selittämään meidän näkökulmamme Allahin teoista.
On olemassa sanonta oppineiden keskuudessa: Mitä tahansa on määrätty järjellä, on määrätty Sharialla, ja mitä on määrätty Sharialla, on määrätty Järjellä.
Tavallinen ihminen usein ymmärtää väärin tämän sanonnan. Hän ajattelee, että mitä tahansa me päätämme olevan hyvää, täytyy olla vahvistettu samoin Sharialla hyväksi. Asia ei ole niin.
Ylläolevan sanonnan merkitys on tämä: jos tietäisimme tiettyjen Sharia-lakien takana olevan syyn, meidän älymme varmasti myöntäisi sen, että lain tulee olla niinkuin se on ollutkin ja että kaikki Sharia-lait perustuvat viisauteen.
Nyt tulee ratkaisevin ero, joka on muslimiryhmien välillä. Ja se on kysymys pakosta vai vapaudesta ihmisen tekojen kohdalla.
On olemassa neljä eri ryhmää:
1. Mutazilat sanovat, että ihminen on täysin vapaa tekemään, mitä tahtoo ja että Allahilla ei ole mitään valtaa heidän tekojensa suhteen. Tätä ryhmää kutsutaan myös nimellä “Qadariyya”.
2. Mujabbira sanoo: “Ihmisellä ei ole mitään valtaa omien tekojensa suhteen. Hän on vain työkalu Allahin käsissä aivan kuten kynä meidän käsissämme.
3. Ashaira sanoo, että ihmisellä ei ole mitään valtaa tai tahtoa omien tekojensa suhteen, mutta hän silti “ansaitsee” teon. Heidän terminsä on “Kasb”; oikeastaan se, mitä he tarkoittavat on arvoitus.
4. Shialaiset sanovat, ettei ihminen ole täysin riippumaton Allahista, muttei myöskään Allahin pakottama. Mutta varsinainen asema on näiden kahden ääripään välillä.
On nähtävissä, että Mujabbiran, Mutazilan ja Shialaisten teoriat ja niiden merkitys voidaan ymmärtää helposti. Mutta Ashairan teoria “Kasbista” on yhtä käsittämätön kuin kristittyjen usko yhdestä jumalasta kolmessa. On selvää, että heidän varsinainen uskonsa on 100-prosenttisesti yhtäpitävä Mujabbira-ryhmän kanssa. Siksi kohtelen molempia näistä ryhmistä yhtenä ja samana.
Koska nykypäivän sunnimuslimit ovat kaikki Ashaira-ryhmään kuuluvia ja koska keskustelunaiheena oleva aihe on tärkeydeltään merkittävä, käsittelen sitä tässä hieman.
Sunnalaisten asema on vastaavasti seuraava: “Mikään yksilön teko, vaikka se olisi tehty puhtaasti hänen hyödykseen, ei ole itsenäinen Allahin tahdosta, omasta olemassaolostaan.; eikä fyysisessä eikä yliluonnollisessa maailmassa esiinny silmänräpäystäkään, ajatuksen väläystä tai äkillisintäkään vilkaisua paitsi Allahin tahdosta, Hänen vallasta, halusta tai tahdosta. Tämä sisältää pahan ja hyvän, hyödyn ja vahingon, menestyksen ja epäonnistumisen, synnin ja oikeamielisyyden, tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden, monijumalaisuuden ja tosiuskon (Al-Ghazzali).
Ei ole väärin sanoa tässä, että tämä usko oli keksitty Banu Umayyan vaikutuksen aikana ja toimesta tarjoamaan kunniallisen naamion heidän irstaudelleen ja tyrannialleen, kuten kuuluisa sunnioppinut Allama Shibli Numani (Intia) on myöntänyt kirjassaan “Al-Kalam”.
Vaikka kaikki uskon eroavaisuuksien aiheuttajat ja siitä vastuussaolijat olivat läsnä, silti poliittiset erot alkoivat vyöryä lumipalloefektin lailla. Bani Umayyan valtakausi oli täynnä julmuutta ja verenvuodatusta; ja sitä vastaan oli tavallisten ihmisten keskuudessa kapinahenkeä. Hyväntoivojat hallituksen sisällä kuitenkin aina hiljensivät ihmiset sanomalla, että “mitä tahansa tapahtuu, se tapahtuu Kaikkivaltiaan tahdosta”, ja sellaiset ihmiset eivät nostaisi lainkaan ääntään. Kaikki on ennaltamäärättyä, ja mitä tahansa tapahtuukin -hyvää tai pahaa – tapahtuu Allahin tahdon mukaan ja meidän tulisi alistua siihen”. (Al-Kalam, osa 1, sivu 17). Luulen, että tämä paljastus on enemmän kuin tarpeeksi kumota tämä uskomus.
Toisaalta Ithna Asharit uskovat, että tiedämme eron katolta putoamisen ja tikkaita alastulemisen välillä. Jälkimmäinen teko tapahtuu meidän omilla voimilla, halulla ja aikomuksella kun taas putoaminen ei ole. Ja tiedämme, ettei meidän tekomme ole aivan kuin katolta tippuminen; sen sijaan ne ovat kuin alas tuleminen omasta tahdostamme ja omin voimin. Siksi ne ovat meidän omia tekojamme eikä niitä pitäisi osoittaa suoraan Allahille.
Jälleen huomaamme, että meillä on joitakin tekoja, joista meitä joko ylistetään tai syytetään, kun taas toisissa tapahtumissa meitä ei ylistetä eikä tuomita. Se osoittaa selvästi, että ensimmäinen kategoria on meidän omien voimiemme ja tahtomme rajoissa ja toinen kategoria on meidän valtamme ja tahtomme ulkopuolella. Esimerkiksi, meitä saatetaan neuvoa hoitamaan sairautta niin tai näin, mutta meitä ei voi neuvoa paranemaan siitä sairaudesta. Se tarkoittaa, että hoidon hankkiminen on oman valtamme rajoissa, mutta paraneminen ei ole meidän toimintojemme valtapiirissä.
Siksi sanomme, että on monia asioita ja elämän osa-alueita, jotka ovat meidän vallassamme ja tahdostamme riippuvaisia, mutta toiset asiat eivät ole meidän vallassamme. Ne asiat, joista meitä voidaan ylistää tai syyttää, ovat meidän valtamme ja tahtomme piirissä.
Ja uskonnolliset määräykset tulevat tämän kategorian alle koska meitä on neuvottu tai käsketty tekemään niin ja olemaan tekemättä toisin; ja koska meitä ylistetään kun tottelemme niitä käskyjä ja syytetään kun olemme tottelemattomia niiden suhteen. Siksi on täysin väärin sanoa, että meidän syntimme ja oikeamielisyytemme, meidän tottelevaisuutemme ja tottelemattomuutemme, tosiuskomme ja vääräuskoisuus tapahtuisivat Allahin käskystä ja tahdosta.
Meidän uskontunnustuksemme sanoo: “Allahilla on ennakkotietoa ihmisen teoista, mutta Hän ei pakota heitä toimimaan tietyllä tavalla.”
Mutta se ei tarkoita, että ihminen olisi melko riippumaton Allahista, itseasiassa meidän valtamme ja tahtomme toimia kuten haluamme on meille Allahin antamaa, kuten Imaami Ja’far Sadique (rauha hänelle) sanoi:
“Ei ole mitään pakkoa (Allahin toimesta), eikä ehdotonta vallanjakoa Allahilta ihmiselle, mutta todellinen asema on näiden kahden ääripään välillä.”
9. Piste, jossa olemme vapaita
Ja missä vaiheessa meidän kykymme tehdä asioita alkaa? Imaami Musa Al-Kazim (rauha hänelle) sanoi: “Ihminen saavuttaa sen kyvyn, kun neljä ehtoa täyttyvät: 1. Kun ei ole mitään, mikä hidastaisi hänen suunnitelmansa; ja hänen 2. terveytensä ja 3. kyvyt, joita tarvitaan siihen työhön ovat vaaditulla tasolla; 4. ja Allah tarjoaa hänelle mahdollisuuden kyseiseen työhön. Kun kaikki nämä neljä ehtoa täyttyvät, ihminen kykenee toimimaan oman vapaan tahtonsa mukaan. “Kysyttäessä esimerkkiä, hän sanoi: “Oletetaan, että on mies, ilman mitään hidasteita ja hänellä on hyvä terveys ja sopivasti voimaa; mutta hän ei voi tehdä huorin ellei hän löydä naista. Kun (neljäs ehto on täyttynyt ja) hän saa naisen, silloin on hänestä itsestään kiinni valita yksi kahdesta vaihtoehdosta; joko hän kontrolloi pahat tunteensa ja pelastaa itsensä kuten Joosef (arab. Yusuf) teki; tai hän tekee huorin. Jos hän suojelee itseään siltä synniltä, se ei tapahdu Allahin pakottamana (kuten jotkut ihmiset ajattelevat). Ja jos hän tekee synnin, se ei tarkoita, että hän olisi ollut Allahin yläpuolella (kuten toiset ajattelevat).
10. Ennaltamäärätty kohtalo ja Tuomiopäivä (Quiyamat)
Meidän näkemyksemme mukaan, jos joku uskoo ennaltamäärättyyn kohtaloon, hän ei voi samalla uskoa Tuomiopäivään. Jos Allah asettaa kaikki teot, jotka on tehty meidän käsiemme kautta, miksi hän silloin langettaisi tuomion meidän päällemme noista synneistä ja pahuuksista ja rajojen ylittämisestä, monijumalaisuudesta, epäuskosta ja moraalittomuuksista, jotka Hän ennaltamääräsi meille. Se olisi valtava epäoikeudenmukaisuus.
Tässä on Imaami Musa Al-Kadhimin (rauha hänelle) puhe hänen lapsuudessaan Imaami Abu Hanifan kanssa, joka on sunnalaisen Hanafi-koulukunnan perustaja:
Kerran Abu Hanifa meni tapaamaan Imaami Ja’far Sadiqueta (rauha hänelle). Imaami oli talossaan ja Abu Hanifa odotti hänen tulevan ulos. Sillä välin, pieni lapsi tuli ulos ja aikaansa kuluttaakseen Abu Hanifa kysyi häneltä: “Oi lapsi, keneltä ihmisen teot tulevat?” Lapsi vastasi välittömästi: “Oi Abu Hanifa, on olemassa kolme kuviteltavissaolevaa lähdettä: joko ihminen itse on tekojensa synnyttäjä; tai Allah tekee sen teon; tai molemmat ovat yhdessä teon synnyttäjiä. Jos Allah on ihmisen teon tekijä, miksi Hän langettaa tuomion ihmiselle hänen synneistään? Eikö se ole “Dhulm” (epäoikeudenmukaisuus)? Ja Allah sanoo, “Totisesti, Allah ei ole epäoikeudenmukainen luomilleen.” Ja jos sekä ihminen että Allah ovat kumppaneita siinä rikoksessa, eikö ole suuri epäoikeudenmukaisuus, että vahva kumppani (eli Allah) rankaisee heikompaa kumppania (eli ihmistä) teosta, jonka he molemmat suorittivat yhdessä? Ja koska nämä kaksi vaihtoehtoa on todistettu olevan epäloogisia ja mahdottomia, kolmas teoria on todistettu oikeaksi ja että ihminen tekee omat tekonsa omin voimin ja omasta tahdostaan.”
Abu Hanifa suuteli lapsen otsaa. Tuo lapsi oli Musa, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Al-Khadim, shialaisten seitsemäs Imaami.
Imaami Abu Hanifa uskoi tietenkin niin, että ihminen ei tee mitään omasta tahdostaan ja voimastaan. Huolimatta selvästä ja loogisesta Imaami Musa Al-Khadimin (rauha hänelle) keskustelusta, joka on yllä mainittu, hän ei muuttanut uskomustaan. Kerran tämä teoria johti tragi-koomiseen tilanteeseen:
Bahlul tarkoittaa “viisasta” ja “päällikköä”. Se oli Imaami Ja’far Sadiquen kuuluisan seuralaisen nimi. Hän eli aina Imaami Ali Naquin (rauha hänelle) päiviin saakka ja näki myös Imaami Hasan Askarin (rauha hänelle). Kuin kohtalonivana, häneen on yleisesti viitattu nimellä “Bahlul Majnun” (Hullu Bahlul), koska hän teeskenteli hullua säästääkseen itsensä kantamasta vastuuta Kalifi Haroon Rashidin langettamasta tuomiosta.
Mutta koska hän oli “viisas”, hän käytti hyväkseen hänen oletettua “hulluuttaan” ja kritisoi aina aikansa suuria henkilöitä (mukaanlukien kuninkaita) heidän puutteistaan.
Kerran hän kuuli Imaami Abu Hanifan (joka asui Kufassa, Irakissa) kertovan oppilaalleen: “kuulin Imaami Jaf’ar Sadiquelta (rauha hänelle) kolme asiaa, joiden luulen olevan väärin.” Oppilas kysyi, mitä nuo asiat olivat. Imaami Abu Hanifa sanoi:
Ensinnäkin Imaami Jaf’ar Sadique sanoi, että Allahia ei voi nähdä. Mutta se on väärin. Jos jokin asia on olemasa, se täytyy olla nähtävissä. Toiseksi hän sanoi, että Saatanaa tullaan rankaisemaan Helvetissä. Mutta se on absurdia, koska Saatana on tehty tulesta; miten tuli voisi vahingoittaa asiaa tai henkilöä, joka on tehty tulesta? Kolmanneksi hän sanoi, että ihmisen teot on tehty hänen omasta tahdostaan ja voimastaan ja hän on vastuussa niistä. Mutta se on väärin, koska kaikki ihmisen teot tapahtuvat Allahin tahdosta ja voimasta, ja itseasiassa Allah on vastuussa siitä.”
Oppilaat taputtivat käsiään juuri kun Bahlul otti palan savea ja heitti sen kohti Imaami Abu Hanifaa. Se löi häntä ohimoon, hän itki tuskasta ja kivusta. Oppilaat ottivat Bahlulin kiinni ja Abu Hanifa vei hänet Qadhille.
Qadhi kuuli valitukset ja kysyi Bahlulilta, olivatko syytökset totta.
Bahlul: Oi Qadhi, Imaami Abu Hanifa väittää, että hän kärsii tuskallisesta kivusta päässään, koska savi iski häneen. Mutta luulen hänen valehtelevan. En voi uskoa häntä ennenkuin näen kivun.
Abu Hanifa: Olet todella hullu. Kuinka voin näyttää sinulle kivun? Onko kukaan koskaan nähnyt kipua?
Bahlul: Mutta oi Qadhi, hän opetti juuri oppilailleen, että jos jokin asia on olemassa, se täytyy nähdä. Koska hän ei voi näyttää kipua, oletan, hänen oman uskomuksensa mukaan, ettei hän kärsi kivusta lainkaan.
Abu Hanifa: Oi, pääni halkeaa kivusta.
Bahlul: Oi Qadhi, on myös toinen seikka, jonka juuri muistin. Hän kertoi oppilailleen myös, etä koska Saatana on tehty tulesta, Helvetin tuli ei voi tehdä hänelle mitään vahinkoa. Kuitenkin ihminen on tehty savesta, kuten Koraani kertoo, ja se oli savikimpale, joka löi häntä. Ihmettelen, että kuinka hän voi väittää savikimpaleen vahingoittaneen ihmistä, joka on tehty savesta?
Abu Hanifa: Oi Qadhi, Bahlul haluaa vapautua sanakikkailullaan. Ole kiltti ja kosta hänelle.
Bahlul: Oi Qadhi, luulen, että Imaami Abu Hanifa on tuonut minut väärin perustein tähän oikeuteen. Hän juuri opetti, että kaikki ihmisen teot ovat Allahin tekemiä ja että Allah on vastuussa niistä. Miksi hän toi minut tänne? Jos hän todella kärsii savikimpaleen aiheuttamasta vaikutuksesta (mitä epäilen suuresti edellämainittujen syiden perusteella), hänen pitäisi nostaa syyte Allahia vastaan, Joka löi häntä sillä savella. Miksi minunkaltaiseni harmiton henkilö pitäisi tuoda oikeuteen, kun kaikki joka minun oletetaan tehneen on tosiasiassa tehnyt Allah?
Qadhi vapautti Bahlulin syytteestä.
Kappaleessa 4 on mainittu, että Allah ei tee mitään ilman syytä. Voimme hyvin kysyä: mikä on ihmisen luomisen tarkoitus?
Allah loi ihmisen, jotta hän voisi saavuttaa ne hyveet, jotka tuovat hänet lähemmäksi Allahia. Ihminen tulee tähän maailmaan kuin puhdas paperi. Elämänkulkunsa aikana useita suunnitelmia ilmestyy tuolle paperille hänen ajatustensa ja tekojensa vaikutuksesta. Hyveet, jotka hän saavuttaa, ovat kuin kauniita suunnitelmia; ja paheet ovat kuin hirvittäviä piirroksia.
Allah antoi ihmiselle viisauden, tahdon ja voiman saavuttaa nämä hyveet. Hän on näyttänyt ihmiselle oikean tien ja varoittanut häntä menemästä harhaan. Mutta Hän ei ole pakottanut ihmistä tekemään hyviä töitä tai suorittamaan paheita. Hän on antanut ihmiselle vallan tehdä, mitä haluaa tässä elämässä.
Koska luomakunnan tarkoitus on saavuttaa hyveitä tottelemalla Allahia, ja koska meille on annettu valinnanvapaus, Allah ei pakota meitä valitsemaan tiettyä tietä. Silti Hän auttaa äärettömässä Armossaan ihmistä, joka vilpittömästi haluaa totella Häntä; mutta tuo apu ei johda mihinkään pakkoon Allahin puolelta.
Otetaan esimerkiksi muurari, jota pyydetään korjaamaan katto. Hän suostuu tekemään työn, ja aloittaa korjaamisen. Mutta sitten hän kohtaa vaikeuksia asettaakseen tikkaat sopivalle korkeudelle. Tiedät, että hän tulee tekemään työn jokatapauksessa; mutta tiedät myös, että hän tulee kohtaamaan vaikeuksia tikkaiden lyhyyden vuoksi. Siksi sinä lainaat hänelle omia tikkaitasi, jotka ovat sopivan pituiset ja täten sinä teet työn helpommaksi hänelle.
Muista kuitenkin, että apu oli annettu kun muurarilla oli vankka aikomus tehdä työ, kun hän oli tehnyt kaikki valmistelunsa. Tämä apu ei siis pakottanut häntä aloittamaan työtään eikä luonut aikomusta tai tahtoa tai voimaa korjata kattoa. Voima, aikomus ja tahto olivat jo olemassa ennestään. Se, mitä sinä teit oli vain auttaa häntä täyttämään aikeensa.
Sellaista Allahin apua, jonka Hän antaa ihmisille, jotka vilpittömästi haluavat totella Hänen käskyjään, kutsutaan nimellä “Tawfeeq”.
Katsotaanpa nyt asian toista puolta. Oletetaan, että muurari ei halunnut korjata kattoa ja kieltäytyi suoralta kädeltä hyväksymästä työtehtävää tai jopa sovittuaan työn tekemisestä hän alkaa viivyttelemään taktiikoissa ja keksii heikkoja tekosyitä. Tiedät, ettei hänellä ole aikomustakaan tehdä kyseistä työtä. Siksi ei ole mitään järkeä tarjota hänelle tikkaita etkä siis tarjoa niitä hänelle.
Voidaanko sanoa, että kieltäytymällä antamasta tikkaita hänelle pakotat hänet olemaan tekemättä työtä? Ei. Koska muurari omasta vapaasta tahdotaan ja valinnastaan on kieltäytynyt työstä (tai lykkää sitä ilman mitään aitoa syytä). Sinun tikkaillasi ei ole mitään tekemistä hänen päätöksensä kanssa.
Tämä avun pidättäminen sellaisilta henkilöiltä, jotka vapaasta tahdostaan ja voimastaan valitsevat olla tottelematta Allahia, kutsutaan nimellä “Khidlaan”.
Koraanissa löytyy useita jakeita, jotka viittaavat näihin kahdenlaiseen Allahiin avun puoleen.
“Jota Allah tahtoo johdattaa, Hän avaa hänen sydämensä Islamille; ja jonka Hän tahtoo jättää harhailemaan, Hän sulkee hänen sydämensä tiukasti aivan kuin hän kipuaisi korkeuksiin; täten Allah pinoaa rangaistuksensa heidän päälle, jotka eivät usko.” (Koraani 6:125)
Huomaa, ettei Allah johda harhaan uskottomia. Hän vain jättää heidät harhailemaan. Tämä tarkoittaa sitä, että he olivat jo menneet harhaan ja Allah jätti heidät harhailemaan. Tämä merkitys tulee selkeämmäksi kun katsot viimeistä lausetta: “täten Allah pinoaa rangaistuksensa heidän päälle, jotka eivät usko.” Se osoittaa selvästi, että heidät jätettiin harhailuunsa eräänlaisena rangaistuksena epäuskostaan. He olivat valinneet, omasta sopimuksestaan, olla uskomatta Allahiin; ja sitten sen epäuskon seurauksena Allah jätti heidät harhailemaan.
Toinen jae sanoo:
“Kautta Koraanin Hän jättää monia harhailemaan ja monia Hän johtaa oikealle tielle; Mutta Hän ei jätä harhailemaan paitsi heitä, jotka rikkovat jumalallisia käskyjä.” (Koraani 2:26)
Myös tässä on sanottu, että vain he johdetaan harhaan, jotka ovat jo menneet harhaan rikkomalla lakeja omasta valinnastaan ja on selvää, että heidät jätettiin harhailemaan, koska he olivat itse menneet harhaan oman huonon valintansa tuloksena.
Jos ihminen voi tehdä jotain hyvää toiselle ihmiselle vahingoittamatta jotain toista ihmistä, mutta silti hän ei tee sitä, on se vastoin hyvettä; se on pahuutta. Siksi, jos Allah voi tehdä jotain hyvää luomilleen ja sitten oletetaan, ettei Hän tee sitä, on se vastoin Allahin hyveitä, ei kiitettävää.
Tästä syystä uskomme, että “Allahiin moraalinen velvollisuus on tehdä jokainen tekonsa Armosta toimiessaan ihmiskunnan kanssa”.
Mitä merkitsee “Lutf”, joka on karkeasti käännetty “Armoksi” tässä kappaleessa? “Lutf” on Allahin taholta tuleva teko, joka auttaisi luotuja tulemaan lähemmäksi Hänelle omistautumista ja tottelevaisuutta ja helpottaa moraalinkorjaamista.
Täytyy mainita, että Allah on määrännyt meitä olemaan oikeudenmukaisia, mutta Hän Itse kohtelee meitä jollakin paremmalla kuin pelkällä oikeudenmukaisuudella, nimellisesti “Tafaddhul” (eli Armo).
Usko siihen, että “Lutf” (Armo) on Allahin moraalinen velvollisuus, on Shia Ithna Asharien erityinen usko. Sunnalaiset eivät usko, että “Lutf” on Allahin velvollisuus. He sanovat, ettei edes ‘Adl (Oikeudenmukaisuus) ole Allahin velvollisuus puhumattakaan Armosta (Lutf). Heidän esimerkkinsä mukaan, jos Allah lähettää hyvät ja hurskaat ihmiset Helvettiin ja lähettää Saatanan Paratiisiin se olisi aivan oikein. Siinä ei olisi mitään väärää.
Sekä Tawfeeq että Lutf, jotka on mainittu yllä, on tarkoitettu etupäässä auttamaan yksilöitä tai ryhmiä tottelemaan Allahin käskyjä. Tosin joskus sellaista apua on tarjottu jääräpäiselle henkilölle, ei siksi, että hän voisi hyötyä siitä ja suorittaa tehtävänsä, vaan sulkemaan oven vastaväitteiltä, kumota hänen tekosyynsä, jottei hän vosii väittää, että jos hän olisi saanut vähän enemmän kannustusta, hän olisi ollut tottelevainen Allahin palvelija. Sitä kutsutaan nimellä “Itmam-e-Hujjat” (vastaväitteiden lopettaminen).
15. Sharia, Profeetat, Imaamit ja Tuomiopäivä (Quiyamat): Armon (Lutf) esimerkki
Nyt tiedämme, että Allah on luonut meidät saavuttamaan hyveitä tässä elämässä, jotta voisimme olla lähempänä Allahia tuonpuoleisessa. Kysymys on: Kuinka me tiedämme, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Ihmisäly arvostaa monien tekojemme perittyä hyvettä tai pahetta. Mutta voimmeko odottaa kenentahansa toimivan täydellisellä järjellä? Totisesti emme! On monia aikoja, jolloin halu tai suuttumus vaimentaa viisauden äänen; on monia aikoja, jolloin välitön hyöty (joka on saavutettu pahoilla keinoilla) näyttää vaikuttavammalta kuin pelko yhteisön tuomitsemisesta, että menetämme Allahin armon kuolemanjälkeisessä elämässä.
Jos Allah olisi jättänyt ihmiskunnan ilman tehokasta keinoa tarkastaa pahat ajatuksensa ja halunsa, olisi se merkinnyt samaa kuin murskata Hänen oma tarkoituksensa. Siitä syystä Hän on asettanut joitakin sääntöjä ja lähettänyt Profeetoja ja Imaameja tuomaan nuo säännöt Hänen luomilleen ja selittämään ja suojelemaan noita lakeja.
Eikä Hän jättänyt meitä vain sen varaan, Hän osoitti myös päivän, jolloin kaikki kerättäisiin ottamaan vastuu uskomuksistaan ja teoistaan. Ja Hän, Armossaan ja Oikeudenmukaisuudessaan, lähetti meille uutisen, että tulisi olemaan Ylösnousemuksen päivä, Tuomiopäivä ja Palkkion ja Rangaistuksen päivä. Tämä tieto auttaa tuotuja tottelemaan noita lakeja, jotka on tuotu meille Profeettojen kautta.
Täten Sharian lähettäminen on “Lutf” (Armo), mikä auttaa ihmiskuntaa saavuttamaan elämäntarkoituksen. Myös profeettojen ja Imaamien lähettäminen ja Tuomipäivän osoittaminen ovat “Lutf” samasta syystä. Ja koska ne ovat “Lutf”, ne ovat Allahin velvollisuus.
Takleef: Sharian lakeja kutsutaan nimellä “Takleef”. “Takleef” tarkoittaa kirjaimellisesti “koettelemuksiin laittamista”. Koska monet lait (vaikka ne olisivat kaikkein yksinkertaisimpia) näyttäytyvät ihmisluonteelle koettelemuksena, shariaa kutsutaan “Takleefiksi”. (Muuten, laittomuus lopulta tuo todellista koettelemusta ja katastrofeja kun taas laki tuo lopussa rauhaa ja onnellisuutta).
Vaikka sharian määräyksiä kutsutaankin “koettelemukseksi”, niin todellisuudessa ne ovat huomattavasti meidän voimiemme alapuolella. Allah sanoo: “Yhdenkään sielun kannettavaksi Allah ei aseta taakkaa, paitsi vähemmän, minkä se jaksaa kantaa.” (Koraani 65:7)
Imam Jaf’ar Sadique (rauha hänelle) sanoi: “Ja Allah ei antanut palvelijoilleen määräyksiä paitsi vähemmän kuin heidän voimavaransa… Koska Hän käsi heidän rukoilla 5 kertaa päivässä ja paastota yhden kuukauden vuodessa ja maksaa zakatia 5 dirhamia 200 dirhamia kohti; ja mennä pyhiinvaellukselle kerran elämässä; mutta ihmisillä on voimaa tehdä enemmän kuin tämä vähimmäisvaatimus”.
Huomionarvoista on, että ylläolevassa jakeessa käytetty sana ei ole “taafiq” (voima ja kyky) vaan “was’a”, joka kantaa merkityksen “helpotuksesta” ja “mukavuudesta” ja tässä se tarkoittaa “vähemmän, minkä se jaksaa kantaa”.
On yksi osa Allahin äärettömästä Armosta, että Hän sanoo:
“Allah antaa teille kaikki välineet ja Hän ei halua laittaa teitä vaikeuksiin”.
Lisää selityksiä shariasta annetaan kappaleessa “Testi”.
Me uskomme, että kaikki Allahin teot ovat tarkoitettuja Hänen luomiensa hyödyksi. Kenties miestä, joka korjaa kattoaan ärsyttää rankka kaatosade, mutta sade on yleiseksi hyödyksi; ja jopa henkilö, joka juuri sillä hetkellä tuntee ärsytystä sateesta hyötyy siitä pitkällä aikavälillä.
Me uskomme, että jokainen vaisto ja halu on luotu ihmiseen tiettyä tarkoitusta varten. Näitä vaistoja ja haluja ei pitäisi murskata vaan valjastaa ihmiskunnan yleiseksi hyödyksi. Esimerkiksi seksuaalinen halu on asetettu ihmisluonteeseen Itse Allahin toimesta. Sen vaiston murskaaminen olisi vastalause Luojaa vastaan. Sitä ei pitäisi eikä voida murskata, mutta tietenkin sen toiminta tulisi säätää ihmiskunnan hyödyksi ja sen vuoksi avioliiton välttämättömyydeksi.
Samoin pelko ja halu ovat luonnollisia vaistoja ja pitäisi käyttää ihmiselämän kohottamiseksi. Muslimia on opetettu olemaan pelkäämättä ketään tai mitään muuta paitsi Allahia, eikä haluta mitään tässä maailmassa, vaan olla innokas saamaan Allahin Armon.
On juuri selitetty, että Allah on osoittanut Tuomiopäivän. Hän on luvannut monia palkintoja hyvistä teoista ja on uhannut rangaistuksella pahoista teoista. On olemassa erimielisyyksiä muslimien keskuudessa sitä, onko Allah velvollinen täyttämään lupauksensa ja uhkauksensa.
1. Mutazilat sanovat, että Allahin on pakko eli Allah ei voi antaa anteeksi pahoja tekoja ihmiselle, joka kuolee ilman katumusta (Tauba).
2. Asharit sanovat, että Allahin ei ole pakko täyttää lupauksiaan tai uhkauksiaan; että Hän voi laittaa hurskaita uskovia henkilöitä Helvettiin (Jahanam) ja laittaa Saatanan Paratiisiin (Jannat). Tämä heidän uskomuksensa perustuu heidän uskomukseensa siitä, ettei mikään ole hyvää tai pahaa itsessään ja että vain se, mitä Allah on käskenyt meitä tekemään, on hyvää ja mitä Hän on kieltänyt, on pahaa. Heidän mukaansa milläään ei ole perisyntiä tai perihyvettä paitsi, mitä Allah määrää tai kieltää. Täten, jos Hän laittaa Saatanan Paratiisiin (Jannat) ja profeetat (rauha heille) Helvettiin (Jahanam), se olisi täysin oikeudenmukaista.
3. Shialaiset sanovat, että Allahin on välttämätöntä täyttää lupauksensa palkinnosta (koska lupauksen täyttämättömyys olisi vastoin hyvettä); mutta Hänen ei ole välttämätöntä täyttää lupaustaan rangaistuksesta (koska syntien anteeksiantaminen syntisille on hyve itsessään). Joten jos Hän rankaisee, se on Hänen Oikeudenmukaisuutensa ja jos Hän antaa anteeksi, se on Hänen Armonsa.
Nyt tiedät, että meidät on luotu saavuttamaan hyveitä ollaksemme lähempänä Allahia. Mutta kuinka varmistumme omien hyveidemme tasosta? Ymmärtääksemme helposti Allahin tuomitsemisen, on Hän perustanut testijärjestelmän, joka vaikuttaa ratkaisevasti hengelliseen täydellistymiseemme (tai sen puutteeseen, kuten saattaa olla).
Allah on sanonut Koraanissa:
“Totisesti, loimme ihmisen sekoittuneesta siemennesteestä, jotta voisimme testata häntä; joten teimme hänet kuulevaksi ja näkeväksi, näytimme hänelle tien, nyt hän on kiitollinen tai kiittämätön” (Koraani 76:2-3)
Kaikki ihmiset saavat kokea testin, sekä uskovat että uskottomat. Testi ennaltaolettaa, ettei ihmistä ole ennaltamäärätty Paratiisiin tai Helvettiin, kuten jotkut kristityt ryhmät ja enemmistö muslimeista olettaa. Jos ihmisen paikka on ennaltamäärätty, miksi meillä tulisi olla määräyksiä siitä, että meidän pitää tehdä jotain ja olla tekemättä jotain muuta? Ne ihmiset, jotka uskovat, että Allah on jo ennaltamäärännyt meidän tekomme ja lopullisen määränpäämme, ei voi oikeuttaa testiteoriaa, joka on mainittu lukemattomissa Koraanin jakeissa; eivätkä he voi myöskään perustella uskoaan Tuomiopäivään. Miksi olisi Tuomiopäivä, jos kaikki on jo järjestetty valmiiksi? Ja ketä tuomitaan, jos ihminen tekee vain sen, mitä Allah on käskenyt tekemään?
Tämä ristiriita on ilmeisempi sellaisten henkilöiden kyseessä ollessa, jotka sanovat, että jokainen kärsimys on rangaistus meidän rikoksestamme. Koska jos ihminen tekee vain mitä on ennaltamäärätty Allahin toimesta, niin miksi pitäisi olla rangaistus?
20. Miksi testata kun Allah tietää kaiken?
Testin, jonka tulemme käymään läpi, ei ole tarkoitus lisätä jotain Allahin tietoon, Allah tietää kaiken. Mutta silti oli välttämätöntä, että kaikki ihmiset laitettaisiin testiin, jotta Allahin todellinen Oikeudenmukaisuuden ja Armon muoto tulisi ilmi, kun joudumme kasvotusten uskomme ja tekojemme kanssa tuonpuoleisessa. Jos Allah lähettäisi kaikki ihmiset joko Paratiisiin tai Helvettiin oman tietonsa mukaan ilman, että laittaisi heidät testiin, he jotka joutuvat Helvetiin valittaisivat – ja oikeutetusti – miksi heitä on rangaistu ilman syntiä heidän puoleltaan kun taas toiset on lähetetty Paratiisiin ilman yhtään itseansaittua hyvää tekoa? Joten tämä on testin tavoite.
Testit voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäinen on testi sharia-lakien ja uskonkappaleiden kautta. Kuten aiemmin on jo selitetty, Allah lähetti sharian profeettojen kanssa, ja ihmisen odotetaan uskovan tosiuskontoon vilpittömästi ja tottelevan sen sääntöjä uskollisesti.
Toinen kategoria on raskaampi, ja se on kärsimyksen kautta. Kuten Allah sanoo Koraanissa: “Totisesti, koettelemme sinua pelolla ja nälällä ja omaisuuden, henkien ja hedelmäsatojen menetyksellä; ja tuomme hyviä uutisia heille, jotka ovat kärsivällisiä, jotka menetyksen kohdatessaan sanovat “totisesti, Allahille me kuulumme ja Hänelle me palaamme”; heidän osanaan on Allahin siunaukset ja Hänen Armonsa.” (Koraani 2:155-157)
On olemassa lukemattomia kärsimyksiä, onnettomuuksia, tulvia, maanjäristyksiä, tulipaloja, ryöstöjä, sotia, mellakoita, nälänhätiä, epidemioita – kaikilla sellaisilla asioilla on vaikutusta elämiimme: Meitä testataan, kuinka reagoimme niihin. Säilyykö uskomme järkkymättömänä? Olemmeko todistaneet olevamme rohkeita pilareita, jotka ylläpitävät toisten toivoa? Olemmeko näyttäneet vahvuutta ja kärsivällisyyttä kohdatessamme näitä tuhoja? Meidän ikuinen onnellisuutemme riippuu näiden testien tuloksista.
Kärsimykset voidaan johtaa joihinkin tai useampiin näistä kolmesta syystä:
1. Joko se on meidän oman välinpitämättömyytemme tai huolimattomuutemme tulos. Ihminen ylenkatsoo hygieniasääntöjä ja sairastuu. Hän itse on oman kärsimyksensä välitön syy ja hänen vaivansa on luonnollinen seuraus hänen huolimattomuudestaan. Siinä ei ole mitään syntiä tiukassa laillisessa merkityksessä. Se on itseaiheutettu vahinko. Kukaan muu ei ole sekaantunut siihen. Hän voi halutessaan syyttää itseään.
2. Toinen on kärsimys, jota voidaan kuvata “Allahin teoksi”. Haaksirikko, maanjäristys, pyörremyrsky, myrsky ja muut sellaiset asiat, jotka ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat välttämättömiä maailman mekanismin toimimiseksi suunnitellulla ja järjestelmällisellä tavalla. Silti kärsijä ja hänen arvonsa laitetaan testiin näillä kärsimyksillä.
3. Mutta monimutkaisin on kolmas kategoria: kärsimys, joka seuraa toisesta ihmisestä. Tyrannimainen johtaja, ärsyttävä naapuri, tottelematon lapsi, sydämetön vihollinen, kurinalaton alainen, rehentelevä ylivalta, epärehellinen asiakas, pettävä kumppani, kiduttava puoliso, epäoikeudenmukainen sovittelija – nämä ovat joitakin sattumanvaraisesti annettuja esimerkkejä.
Ihmisen täytyy kärsiä kaikissa näissä tapauksissa halusi tai ei, usein ilman mitään omaa syytään.
Allah olisi voinut halutessaan tehdä meistä enkeleidenkaltaisia, ilman itsenäistä haluamme tai voimaamme. Siinä tapauksessa ihmisen hyveet eivät kuitenkaan olisi olleet minkäänlaisen ylistyksen arvoisia. Se oli ja on edelleen Allahin suunnitelma antaa meille halu ja kyky tehdä oman tahtomme mukaan, koska vain silloin voimme olla vastuussa hyvistä ja pahoista teoistamme. Ja vain silloin voimme tuntea saavuttaneemme sen arvoisen nimen.
Täten Allah antoi meille voiman toimia sen tahdon mukaan. Ja sen jälkeen kun Hän oli asettanut meihin tämän voiman, lähetti Hän meidät tähän maailmaan tullaksemme testatuiksi. Yritä kuvitella tämä maailma tässä valossa. On tyrannimainen kuningas, joka yrittää vallata maailman ja yrittää eliminoida Allahia rakastavat ja -pelkäävät ihmiset tältä maapallolta. Hän menee omia testivaatimuksiaan vastaan. Mitä hänelta vaadittiin? Hänen odotettiin hyväksyvän Allahin auktoriteetin, kunnioittaa uskontoa ja Allahin käskyjä, määrätä oikeudenmukaisesti ja armollisesti. Sensijaan hän menee aivan päinvastaiseen suuntaan. Lyhyestisanoen: hän epäonnistuu kokeessaan.
Toisella puolella ovat hänen Allahia rakastavat ja -pelkäävät alamaisensa. Mitä heiltä odotetaan? Heidän odotetaan elävän hurskasta elämää, ja suostutella toisia seuraamaan heidän esimerkkiään. He tuntevat Allahin odottavan, että he varoittavat tätä tyranni-johtajaa, koska se on ainoa tapa pelastaa hänet ikuiselta häpeältä, ja pelastaa hänen uhrinsa hänen julmuuksiltaan. Jos he päättävät olla puuttumatta asiaan, he epäonnistuvat omassa testissään. Jos he valitsevat seurata Allahin käskyä, suorittavat he tehtävänsä itseään, ihmiskuntaa ja Allahia kohtaan.
Mitä nyt seuraa, on yksi kahdesta vaihtoehdosta: joko kuningas hyväksyy heidän neuvonsa, ottaa huomioon heidän saarnansa ja seuraa heitä Allahin tielle, tai hän jättää huomioimatta heidän varoituksensa ja jatkaa vanhalla taktiikallaan.
Jos hän seuraa heidän neuvoaan ja palaa Allahin tielle, on se hyvä kaikille. Hurskaat ihmiset tekivät tehtävänsä varoittamalla häntä; ja hän teki oman tehtävänsä seuraamalla heidän neuvoaan. Kaikki läpäisevät testin hyvin.
Jos hän kuitenkin jättää huomioimatta heidän varoituksensa ja haluaa poistaa heidät tieltään, menettää hän kaikki menestyksen mahdollisuutensa tässä tärkeimmässä testissä. Mutta mikä pitäisi olla noiden hurskaiden ihmisten toiminnan suuntana? Pitäisikö heidän alistua hänen Jumalattomuuteensa, vai pitäisikö heidän jatkaa ponnistelujaan saadakseen hänet muuttamaan tapojaan? Jos he alistuvat, menestys, jonka he ovat saavuttaneet jo pitkään, muuttuisi epäonnistumiseksi. Jolleivat he alistu, täytyisi heidän kestää vaikeuksia, jotka heidän tyranninsa aiheuttaa.
Nyt voimme yhteenvetää aseman seuraaviin lauseisiin:
1. Jokainen testataan tässä maailmassa;
2. Jokainen tarjoaa testimahdollisuuden toisille samoin kuin itselleen;
3. Jos, esimerkiksi pahansisuinen naapuri vahingoittaa naapuriaan, epäonnistuu hän testissään; mutta samaan aikaan hän tarjoaa testin naapurilleen;
4. Jos hänen naapurinsa yrittää korjata hänen käyttäytymistään omalla esimerkillään ja suostuttelemalla, menestyy hän omassa testissään riippumatta siitä muuttaako pahansisuinen naapuri asennettaan vai ei.
Muuten, tästä syystä islam odottaa meidän suorittavan omat työmme muita kohtaan välittämättä siitä, suorittavatko he omat työnsä vai eivät. Loppujenlopuksi, koska käymme läpi testiä, olemme kuin oppilaita, jotka istuvat koesalissa. Kukaan oppilas ei haluaisi pilata omaa vastausvihkoaan vain siksi, että hänen luokkatoverinsa on pilannut omat paperinsa.
Nyt tulee toinen kysymys: Miksi meidän pitäisi kärsiä muiden tyhmien kustannuksella? Emme ole elottomia malleja; me olemme ihmisiä. Meillä on tunteita. Miksi meidän tunteidemme pitäisi vahingoittua vain siksi, koska joku toinen epäonnistuu tehtävissään? Samoin joku voisi kysyä: “Miksi meidän pitäisi kohdata vahinkoja tai omaisuuden menetyksiä, tai surua tai synkkyyttä johtuen jostakin, jota voimme kutsua “Jumalan teoksi”, kuten tulvia, maanjäristyksiä, myrskyjä tai pyörremyrskyjä?” Kaikilla näillä kysymyksillä olisi jotain oleellista merkitystä, jos kuolema tässä maailmassa olisi ollut elämänloppu. Jollei olisi Tuomiopäivää. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä: Ei ole merkitystä sillä, kuinka suuria kärsimykset ovat, ne eivät kuitenkaan ole ikuisia. Meillä on varma tieto siitä, että ennemmin tai myöhemmin kaikki vaikeudet tulevat päätökseen; koska viipymisemme tässä maailmassa päättyy jonain päivänä ja meidät siirretään toiseen ikuiseen maailmaan. Ja yhtä pian kun meidät on siirretty tästä maailmasta, meidän ahdistuksemme ja ongelmamme päättyvät edellyttäen, että olemme tehneet valmisteluja sitä varten.
Meidän uskomme mukaan Allah palkitsee ihmisen hänen kärsimyksistään olipa hän muslimi tai ei. Ne henkilöt, jotka ovat tehneet syntejä saavat palkkion rangaistuksesta vapautuksen muodossa tuonpuoleisessa. Ja ne henkilöt, samoin kuin profeetat ja imaamit (rauha heille), jotka eivät ole tehneet yhtään syntiä ja kuitenkin kärsivät suurimman osan ajasta, tullaan palkitsemaan korkeaakin korkeammalla maineella ja kunnialla Allahin läsnäollessa.
Täten shialaisen näkökulman mukaan, kärsimys tässä maailmassa viimekädessä palvelee ihmistä synneistä puhdistumisessa ja tuo hänet lähemmäksi Allahia tuonpuoleisessa.
26. Kärsimys Varoituksena tai Rangaistuksena
Tässä tulee mainita, että toisinaan kärsimys ja onnettomuus ei toimi testinä, vaan varoituksena syntisille tai rangaistuksena vääryydentekijöille. Esimerkkejä varoituksista löytyy Pyhän Profeetan (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) perimätiedosta:
“Kun Allah on harmistunut johonkin kansaan, ja silti Hän ei halua pyyhkiä heitä kokonaan pois, hinnat nousevat, odotettavissa oleva elinikä lyhenee, kauppa ei tuo tulosta eikä maa tuota satoa.”
Hän selitti myös, että kun aviorikosta ja haureutta harjoitetaan avoimesti, kasvaa vahinko- ja äkkikuolemat ja se tuo mukanaan sellaisia täpliä ja tauteja, joista kukaan ei ole aiemmin kuullut.
Kun ihmiset turvautuvat huijaamiseen painossa ja mittaamisessa, varoitus tulee nälänhädän, alityöllisyyden ja tyrannimaisten johtajien muodossa.
Kun rikkaat ihmiset pimittävät “zakat-varoja” (uskonnollisia veroja maatalous- ja karjatuotteista tai rahasta), iskee köyhyys yhteisöön. Hadhrat Ali bin Abi Talib (rauha hänelle) sanoi: “Jos kaikki kykenevät ihmiset maksaisivat almuveronsa (zakat), ei yhteisössä olisi ketään varattomia.”
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten Allah antaa meille varoituksen, jotta korjaisimme tapamme.
Esimerkkejä rangaistuksista löytyy Faaraon, Namrudin, Lootin kansan, Shoaibin kansan, Nooan kansan ja Salehin kansan tarinoissa. Ei ole sopimatonta mainita, että välitön tuho (kuten Lootin, Faaraon ja Namrudin kansojen kohdalla) ei ole jatkunut tässä Ummassa (muslimiyhteisössä), kunnioituksena Pyhälle Profeetallemme (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään), joka oli “Armo koko Maailmankaikkeudelle”. Mutta kärsimys vääryydentekijöiden varotukseksi jatkuu.
Allah on Armossaan kätkenyt tiettyjen kärsimysten todellisen tarkoituksen silmiltämme. Siitä syystä meidän ei koskaan pitäisi sanoa, että tietty mies, joka kärsii kroonisesta sairaudesta on kovapintainen rikollinen, joka juuri käy läpi rangaistustaan. Miksi? Koska kenties hän on hyvä mies, joka käy läpi kovaa testiä hyveidensä puolesta.
Joten meidän ei pitäisi koskaan tuomita ketään hänen ilmeisen vaurautensa tai köyhyytensä, hyvän tai huonon onnensa, vahvuutensa tai huonon terveytensä, epäonnensa tai onnensa perusteella. Sen sijaan meidän tulisi keskittyä omaan hengelliseen ja moraaliseen kehittymiseen.
27. Tieto kätketyistä asioista (Ghaib)
“Ghaib” tarkoittaa “Kätkettyä asiaa”. Ilmul-Ghaib tarkoittaa tietoa asioista, jotka ovat kätkettyjä, kuten tulevaisuudentapahtumista. Sellainen tieto on puhtaasti Allahin etuoikeus. Kukaan muu ei voi tietää “Ghaibia” paitsi Allah.
Tietysti monet meistä voivat ennaltanähdä satoja asioita, jotka tulevat tapahtumaan tulevaisuudessa. Tiedämme etukäteen ajan ja vuorovesien laajuuden; tiedämme tarkan auringon- ja kuunpimennysten päivän, ajan ja keston. Sääennustajat ennustavat sateen, myrskyn, pyörremyrskyn ja monia muita vuodenaikoihin liittyviä säätiloja. Monet meistä, pelkästään katsomalla ihmisen piirteitä, voivat sanoa varmuudella, mikä on kyseisen henkilön luonne. Lääkärit ja fysiologit voivat helposti mitata, mitkä ovat tietyn potilaan mahdollisuudet selvitä. Voit löytää useita sellaisia esimerkkejä elämästäsi. Onko se Ilm-e-Ghaib? Tietääkö sääennustaja kätketyn (Ghaib)?
Vastaus on, että ei. Koska kaikki sellaiset ennusteet ja profetiat perustuvat luonnonlakien tarkkailuun. Innokkaalla tarkkailulla ja ennakoimalla, olemme asemassa, jossa voimme tietää useita asioita etukäteen. Sellainen edistyksellinen tieto perustuu fysiikanlakien ennakointiin ja tarkkailuun.
Ilm-e-Ghaib, joka mainitaan Koraanissa puhtaasti Allahin etuoikeutena, on tietoa kätketyistä asioista tai tulevaisuudentapahtumista, jotka eivät perustu fysiikanlakien ennakointiin tai tarkkailuun. Se on tämänkaltainen tietotyyppi, johon on viitattu seuraavassa jakeessa:
“Hän tietää silmiltä salatut, mutta ei ilmoita salaisuuksiaan muille, paitsi valitsemalleen sananjulistajalle, ja tälle Hän asettaa suojelijan käymään hänen edellään ja samoin hänen jäljessään.” (Koraani 72:26-27)
Tämä jae, ja monet samankaltaiset jakeet, julistavat yksiselitteisesti, että tieto kätketystä, tulevaisuuden salaisuudesta, mikä ei perustu fysiikanlakeihin tai ennakointiin, on Allahin hallussa. Ja Hän, omassa Viisaudessaan, valitsee joitakin Lähettiläitä, Profeettoja tai Imaameja (rauha heille), joille Hän paljastaa sellaista tietoa, kuten ja milloin Hän katsoo sopivaksi.
Lyhyestisanoen, kukaan ei voi tietää tulevaisuuden kätkettyjä asioita (ilman joitakin tämänhetken merkkejä tai ennakointia) paitsi Allah. Ja Allah Armossaan ilmoittaa sellaista tietoa niille, jotka Hän valitsee, olipa he enkeleitä, profeettoja tai Imaameja (rauha heille).
Imaamit (rauha heille) ovat sanoneet, että Allah on paljastanut Hänen tiedostaan yhden seitsemästäkymmenestäkolmesta (1/73) osasta Asif bin Barkhialle (Hadhrat Salomonin (rauha hänelle) neuvonantaja), ja se oli siksi, että sen yhden tiedonosan vuoksi hän pystyi tuomaan Bilquisin (Sheban kuningattaren) valtaistuimen tämän pääkaupungista Jerusalemiin silmänräpäyksessä.
Suurin osa Allahin tiedosta paljastettiin Hadhrat Muhammad Mustafalle (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) ja hänen kauttaan hänen seuraajilleen eli 12 imaamille. Heille annettiin tuosta tiedosta 72 osaa 73 osasta.
28. Lauh-e-Mahfudh ja Lauh-e-Mahw-O-Ithbat
Lauh = puu- tai kivitaulu, johon voidaan kirjoittaa. Metaforisesti, sitä on käytetty “tietoon”, koska tieto tulee kirjoitetuista asioista.
Mahfudh = Turvattu; turvassa; jota ei voi ymmärtää luvattomat henkilöt, varmasti suojeltu.
Mahw = Poistaa, pyyhkiä pois.
Ithbat = Varmistus; Kirjoitus.
Täten:
Lauh-e-Mahfudh = Taulu (eli tiedon-), jota muut eivät voi ymmärtää; tieto, joka on varmasti suojeltu.
Lauh-e-Mahw-o-Ithbat = Taulu (eli tiedon-), jota voidaan pyyhkiä tai korvata. Tieto, joka on toisinaan altis muutoksille.
Nyt kun tiedätte kirjaimellisen Lauh-e-Mahfudh’in ja Lauh-e-Mahw-o-Itbat’in merkityksen, antakaa minun selittää, mitä nämä kahdella termillä tarkoitetaan islamissa.
Tiedämme, ettei Allahin tieto voi olla koskaan väärää. Toisinsanoen, Allahin tiedossa ei voi koskaan olla muutosta.
Tästä syystä Allah on kutsunut omaa tietoaan nimellä “Lauh-e-Mahfudh”. Tämä ilmaisu kuvaa Allahin tiedon, koska Hänen tietonsa ei voi koskaa muuttua, se on aina oikeaa eikä tarvitse poispyyhkimistä tai korvaamista.
“Ummul-Kitab” on toinen nimi, jota käytetään Allahin tiedosta. Se tarkoittaa “Peruskirjaa”, Kirjan Äitiä. Allahin tietoa kutsutaan nimellä “Peruskirja” (eli perustieto), tai Tiedon Äiti (eli lähde), koska Hänen tietoaan voidaan kutsua “Tositiedoksi”.
“Lauh-e-Mahw-o-Ithbat” on nimi, jonka Allah on antanut enkeleiden, profeettojen ja Imaamien (rauha heille) tiedolle. Heidän tietonsa on, vaikkakin kaikkien henkilöiden tiedosta kokonaisinta ja täydellisintä, silti puutteellista verrattuna Allahin tietoon.
Nämä nimet on otettu Koraanin jakeista:
“Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja.” (Koraani 13:39)
Tätä “Kirjan Äitiä” on kutsuttu nimellä “Lauh-e-Mahfudh” seuraavassa jakeessa:
“Totisesti tämä on ylevä Koraani, joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt.” (Koraani 85:21-22)
Koska enkeleiden, profeettojen ja Imaamien (rauha heille) tieto on jatkuvasti täydennetty, täydellistetty ja eheytetty, sitä kutsutaan nimellä “poiston ja kirjoittamisen taulu”. Opit lisää siitä myöhemmin.
29. Mielenkiintoinen tarina: Joonan (rh) kansa
Koraanin monissa tarinoissa ilmenee se, että joskus Allah Armossaan ja Viisaudessaan paljastaa vain osan Hänen tulevaisuudensuunnitelmastaan kyseessäoleville enkeleille tai profeetoille (rauha heille). Heille ilmoitetaan Hänen suunnitelmastaan vain tiettyyn tasoon saakka ja seuraavia tasoja ei ole paljastettu heille. Ennenkuin selitän tätä teoriaa pidemmälle, annan joitakin esimerkkejä Koraanista. Ensimmäiseksi tulee Hadhrat Joonan (rauha hänelle) kansan tapaus. Allah viittaa siihen tapaukseen tässä jakeessa:
“Minkä tähden ei yksikään kaupunki, lukuunottamatta Joonaan kansaa, uskonut ajoissa, niin että sen uskosta olisi koitunut jotakin hyötyä? Kun he uskoivat, niin Me päästimme heidät häpeällisen tuskan alta tässä maallisessa elämässä ja annoimme heidän nauttia jonkin aikaa.” (Koraani 10:98)
Tosiasia on se, että Hadhrat Joonan (rauha hänelle) kansa oli hylännyt hänet; ja ainoastaan kaksi ihmistä oli uskonut häneen: toinen heistä oli hurskas ihminen, mutta ilman tietoa, toinen oli oikeamielinen mies, jolla oli tietoa. Kun Hadhrat Joona (rauha hänelle) rukoili Allahia lähettämään rangaistuksen ja kärsimyksen kansalleen heidän epäuskonsa vuoksi, Allah lupasi hänelle, että tiettynä päivänä kärsimys kohtaisi heidät. Hadhrat Joona (rauha hänelle) ja hänen hurskas seuralaisensa jättivät kansan ja menivät pois. Mutta oppinut mies jäi kansan keskuuteen ja yritti laittaa Jumalan pelkoa heidän sydämiinsä. Hän kertoi, että heillä olisi vielä aikaa katua epäuskoaan (kufr), uskoa Allahiin ja Hänen profeettaansa Hadhrat Joonaan (rauha hänelle) ja sitten rukoilla Allahia ehkäistä kärsimys. Määrättynä päivänä lapset erotettiin äideistään ja vasikat lehmistä; kaikki paastosivat, kaikki poistuivat kylästä; siellä he itkivät, rukoilivat ja kumarsivat ja pyysivät Allahilta anteeksiantoa ja rukoilivat Häntä poistamaan kärsimyksen. Taivas oli peittynyt mustiin pilviin; päivä tuli kuin yöksi; myrsky ja salamointi pirstoi koko ilmapiirin. Vaikutti sille, että pian Allahin rangaistus pyyhkisi koko Hadhrat Joonan (rauha hänelle) kansan pois. Oli onni, että he olivat katuneet ennen rangaistuksen näkemistä ja täten Allah Armossaan antoi heille anteeksi; ja koska heidän rukouksensa, itkunsa ja vaikerointinsa jatkuivat, vähitellen taivas selkeni, pilvet hälvenivät ja kaikki pelastuivat. Sitten he odottivat, että Hadhrat Joona (rauha hänelle) palaisi takaisin, jotta he voisivat seurata häntä. Seuraavana päivänä Hadhrat Joona (rauha hänelle) palasi takaisin odottaen näkevänsä tuhotun kaupungin. Sen sijaan hän näki paimenen paimentavan karjalaumaansa. Hän luuli, ettei Allah ollut pitänyt lupaustaan, joten hän ei astunut kaupunkiin.
Tässä en ole kiinnostunut koko tapauksesta. Mitä haluan näyttää, on se, että Allah tiesi etukäteen, että Hadhrat Joonan (rauha hänelle) kansa tulisi katumaan ja hyväksyisi tosiuskonnon, uskoisi Hadhrat Joonaan (rauha hänelle) ja hänen Jumalaansa; ja siten lopulta pelastuisivat. Hän ei kuitenkaan paljastanut koko suunnitelmaa Hadhrat Joonalle (rauha hänelle). Hänelle kerrottiin vain se, että kärsimys lähestulkoon kohtaisi heitä. Luonnollisesti hän ajatteli, että kärsimys pyyhkisi koko yhteisön pois. Hän ei tiennyt (koska hänelle ei kerrottu), että ennen kärsimystä ja rangaistusta yhteisö katuisi ja että he kaikki pelastuisivat. On selvää, että Allah kertoi Hadhrat Joonalle (rauha hänelle) tapahtumista tiettyyn tasoon saakka kertomatta koko suunnitelmaansa.
Miksi Hän teki niin? Koska jos Hadhrat Joona (rauha hänelle) olisi tiennyt, että kärsimys kohtaisi heitä ja sitten menisi pois, hänen kehoituksellaan ei olisi heihin vilpitöntä voimaa, joka pehmentäisi ihmisten sydämet. Jos tuo oppinut seuralainen olisi tiennyt, että kärsimys kohtaisi heidät ja sitten menisi pois, hän ei olisi voinut kehoittaa heitä yhtä vilpittömästi ja täten hänen sanansa olisivat kaikuneet kuuroille korville. Näin tapahtui siksi, että Allah Omassa Armossaan ja hyvässä suunnitelmassaan halusi heidän kuuntelevan viisauden ääntä. Hän ei paljastanut koko tulevaisuutta Hadhrat Joonalle (rauha hänelle). Allah ei kertonut hänelle valhetta eikä tarkoittanut olla pitämättä lupaustaan. Hän ei ollut kertonut, että kärsimys pyyhkisi hänen kansansa pois. Lupaus oli se, että kärsimys tulisi kohtaamaan heidät. Ja niin tapahtui. Lupaus tuli pidettyä. Mutta ei oltu luvattu, että hänen kansansa tuhottaisiin. Allah ei ollut luvannut sitä vaikkakin kaikki kyseessäolleet osapuolet olivat ajatelleet, että kansa tulisi tuhoutumaan.
Tämä tapaus näyttää selvästi, että Allah, johtuen Hänen Armostaan ja Viisaudestaan, pidätti tulevien tapahtumien tiedon Hadhrat Joonalta (rauha hänelle). Hadhrat Joona (rauha hänelle) tuli tietämään koko suunnitelman kauan sen jälkeen kun suunnitelma oli viety loppuun ja laitettu toteen.
30. Hazrat Ismaelin (rh) uhraus
Katsotaanpa nyt toista esimerkkiä. Hadhrat Aabraham (arab. Ibrahim) (rauha hänelle) näki unen, että hän uhrasi poikansa Allahin nimeen. Koska se oli uni, hänen täytyi nähdä kuinka hän tulisi tappamaan Ismaelin (arab. Ismail) (rauha hänelle). Hänen täytyi nähdä kuinka hän sitoi lapsen kädet ja jalat, laittoi omille silmilleen siteen ja sitten asetti veitsen lapsen kurkulle painaen sen alas. Luonnollisesti, nähdessään tämän unen hän ajatteli, että häntä vaaditaan tappamaan oma poikansa Ismael (rauha hänelle) tällä tavalla. Hän terästi sydämensä uhraamaan ainoan lapsensa. Lapsi kuuli sen ja valmisti itsensä tulemaan tapetuksi tottelevaisuudesta Allahin käskyä kohtaan. Isä ja poika olivat halukkaita uhraamaan kaiken Allahin nimeen. Hadhrat Aabraham (rauha hänelle) teki kuten hän oli nähnyt unessaan tekevän; hän sitoi lapsen kädet ja jalat, laittoi hänet kumartavaan rukousasentoon; ja peitti omat silmänsä siteellä, asetti veitsen ja leikkasi kurkun. Siirrettyään siteen silmiltään hän näki Ismaelin (rauha hänelle) hymyilevän ja lammas oli teurastettu hänen sijastaan. Hän luuli epäonnistuneensa testissään. Mutta hän oli tehnyt sen, mitä oli nähnyt unessaan tekevän. Tietenkään Allah ei ollut kertonut hänelle tapahtumista viimeiseen pisteeseen saakka, koska jos Aabraham (rauha hänelle) olisi tiennyt Ismaelin (rauha hänelle) pelastuvan ei testissä olisi ollut mitään mieltä; ei olisi ollut mitään mahdollisuutta näyttää heidän halukkuuttaan uhrata kaikki Allahin nimeen. Joten Allah näytti Aabrahamille (rauha hänelle) unessa tapahtumat tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jätti hänet epätietoiseksi loppuvaiheesta.; Hän ei kertonut kuinka koko tapaus tulisi päättymään. Koska he eivät tienneet lopputulosta, Aabraham (rauha hänelle) ja Ismael (rauha hänelle) pystyivät näyttämään kuinka halukkaita he olivat tottelemaan Allahin käskyä jopa niin pitkälle, että he uhraisivat oman elämänsä ja lähimpiensä elämän Hänen nimeensä.
Jos he olisivat tienneet lopputuloksen alusta alkaen, testi olisi ollut merkityksetön.
31. Hadhrat Moosekselle (rh) annettu Toora
Kolmas esimerkki koskee Hadhrat Moosesta (rauha hänelle) ja Tooran ilmestymistä. Hadhrat Mooses oli määrätty menemään Siinain vuorelle, paastoamaan siellä kolmekymmentä päivää valmistautumisena ottamaan vastaan Tooran kivitaulut. Kolmantenakymmenentenä päivänä hän puhdisti hampaansa ja meni Siinain vuorelle. Siellä Allah kysyi häneltä, miksi hän oli puhdistanut hampaansa. Hän selitti tulleensa Pyhään paikkaan, hän ajatteli olevan sopivaa siistiä ja puhdistaa itsensä. Allah kertoi, että paastoavan henkilön suun tuoksu oli Allahin edessä miellyttävämpää kuin myski ja meripihka. Sitten häntä pyydettiin palaamaan olinpaikkaansa ja paastota kymmenen päivää ja tulla sitten Siinain vuorelle puhdistamatta hampaita. Täten se oli neljäskymmenes päivä, jolloin hänelle annettiin Tooran kivitaulut.
Allah oli tiennyt ikuisesti, että Mooses (rauha hänelle) tulisi puhdistettuaan hampaansa ja häntä pyydettäisiin paastoamaan vielä kymmenen päivää. Mutta Hadhrat Moosekselle (rauha hänelle) eikä Israelin lapsille (Bani Israel) ei oltu kerrottu tätä; Hadhrat Moosekselle (rauha hänelle) ei oltu myöskään kerrottu, ettei hänen tulisi puhdistaa hampaitaan kolmantenakymmenentenä päivänä.
Missä Allah viittaa tietoonsa, Hän kuvailee koko neljänkymmenenpäivän jakson yhdessä:
“Entä kun Me määräsimme Mooseksen viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja sillä aikaa kun hän oli poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne) vasikan, koska olitte uppiniskaisia?” (Koraani 2:51)
Ja missä Hän viittaa Hadhrat Mooseksen (rauha hänelle) tietoon, Hän mainitsee 30 ja 10 päivää erikseen:
“Me määräsimme Mooseksen kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi yksinäisyyteen ja lisäsimme niitä kymmenellä, niin että hänen Herransa määräämä aika oli neljäkymmentä vuorokautta.” (Koraani 7:142)
Syy olla antamatta tarkempaa tietoa on selvä Israelin lasten (Bani Israel) käytöksestä, jotka hänen kymmenen päivän viivytyksen vuoksi jättivät ainoan ja todellisen Jumalan (Allah) palvomisen ja alkoivat palvoa lehmän kuvaa. Tarina on annettu kauniisti seuraavissa Koraanin jakeissa:
“Silloin Herra lausui: “Totisesti, olemme koetellut kansaasi sinun poistuttuasi, sillä Saamiri on johdattanut sen harhaan.” Silloin Mooses palasi kansansa luokse täynnä kiivautta ja murhetta. Hän sanoi: “Oi kansani, eikö Herranne antanut teille ihanan lupauksen? Näyttikö sovittu aika teistä liian pitkältä? Vai toivoitteko Herran vihan lankeavan päällenne, koska rikoitte minulle tekemänne lupauksen?” He vastasivat: “Me emme rikkoneet lupausta omasta tahdostamme, vaan meidät pakotettiin kantamaan raskaat taakat kansan koristeita ja heittämään ne tuleen, ja Saamiri teki samoin.” Siten Saamiri valmisti heille (kulta)vasikan, josta lähti kumea ääni. Ja he sanoivat: “Tämä on teidän jumalanne ja Mooseksen jumala, mutta hän on sen unohtanut.” (Koraani 20:85:97)
Kuvittele Ulul-‘Azamin profeetan (=Ulul-‘Azamiin kuuluu viisi suurta profeettaa: Muhammad, Jeesus, Mooses, Aabraham ja Nooa (rauha heille)) koko useiden tuhansien seuralaisten yhteisö, seuraajansa Hadhrat Aaronin (arab. Harun) (rauha hänelle) ollessa läsnä, jättäen tosiuskonnon polun ja aloittaen epäjumalienpalvonann vain siksi, että Hadhrat Mooses (rauha hänelle) oli muutaman päivän myöhässä!
Tätä testiä ei olisi voitu suorittaa, jos Allah olisi kertonut Hadhrat Moosekselle (rauha hänelle), että hänen olisi tarkoitus viipyä neljäkymmentä päivää, tai jos hänelle olisi aiemmin kerrottu olla puhdistamatta hampaitaan kolmantenakymmenentenä päivänä.
Nämä kolme Koraanista otettua esimerkkiä ovat riittäviä näyttämään, että Allah tekee tunnetuksi suunnitelmansa Enkeleille, Profeetoille ja Imaameille (rauha heille) siinä laajuudessa, missä se on hyödyttävää ihmiskunnalle tai mikä on välttämätöntä testin tekemiseksi järkeväksi. Kun tulee aika, jolloin Enkelit, Profeetat tai Imaamit (rauha heille) ajattelevat, että työsuunnitelma lähenee loppuaan, uusi kehitys laajentaa suunnitelmaa tai tuo siihen odottamattoman lopun.
Tätä episodia kutsutaan arabiaksi nimellä Bada. Bada tarkoittaa “ilmestymistä”.
Ei tarvitse painottaa, ettei ilmestys tai selvitys koske Allahia, Joka tiesi kaiken ikuisuudesta saakka. Se viittaa Hänen luotujensa tietoon – luotujen, jotka tulevat tietämään Allahin suunnitelman lopun, jota he eivät tienneet aikaisemmin.
Myös tästä syystä Enkeleiden, Profeettojen ja Imaamien (rauha heille) tietoa kutsutaan nimellä “Lauh-e-Mahw-o-Ithbat” (tiedon taulu, jota voidaan pyyhkiä tai korvata), kun taas Allahin tietoa kutsutaan nimellä “Lauh-e-Mahfudh” (tiedon taulu, joka on suojeltu), joka on kaiken muutoksen tai korvaamisen yläpuolella.
On olemassa monia syitä tälle osittaiselle ilmestykselle. Jotkut niistä on saatettu luetella tässä. Ylläolevissa Koraanin tarinoissa, saatat löytää kaksi Badan (ilmestyksen) hyötyä:
1. Bada auttaa Allahin palvelijoita hylkäämään väärät uskomuksensa ja tulemaan oikealle tielle, kuten tapahtui Hadhrat Joonan (rauha hänelle) kansan tapauksessa.
2. Bada auttaa yksilöiden tai yhteisöjen testissä, kuten oli Hadhrat Aabrahamin ja Ismaelin (rauha heille) tapauksissa ja Hadrat Mooseksen (rauha hänelle) kansan tapauksessa.
On olemassa myös muita hyötyjä:
3. Koska enkelit (rauha heille) eivät voi koskaan tietää, onko tapahtumien suunnitelma, joka on kerrottu heille, viimeinen sana, etsivät he jatkuvasti johdatusta Allahilta. Täten he eivät koskaan ajattele itseään itsenäisinä Allahin johdatuksesta ja käskyistä.
4. Samoin profeetat ja imaamit (rauha heille) eivät voi koskaan ajatella, että he olisivat tienneet kaiken, mitä voi tietää. Hadhrat Muhammad Mustafaa (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) neuvottiin aina sanomaan:
“Sano: Herra, avarra minua tiedossa!” (Koraani 20:114)
Imaami (rauha hänelle) sanoi: “Ellei Koraanissa olisi ollut jaetta, olisin voinut kertoa kaikki tapahtumat Tuomiopäivään (Quiyamat) saakka”. Imaami (rauha hänelle) tarkoitti samaa jaetta, joka on mainittu kappaleessa 28, joka sanoo, “Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja.” (Koraani 13:39)
Tässä täytyy mainita, että monta kertaa Allah ilmoittaa enkeleille, profeetoille ja imaameille (rauha heille) tulevista tapahtumista kertoen, että se on viimeinen sana. Siinä tapauksessa ei voi olla mitään suunnitelman muutoksia eikä poistoja tai korvaamisia.
5. Ihmiset eivät koskaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa on heidän varalleen. Täten he etsivät aina Allahin apua ja armoa. Se hyödyttää heitä sekä tässä elämässä että tuonpuoleisessa.
Kappaleessa 8 (Shialaisten usko) on mainittu, että elämässämme on joitakin osa-alueita, jotka eivät ole meidän uskomme ja voimamme vallassa. Esimerkiksi oli annettu hoidon hankkiminen ja sairaudesta paraneminen; ja näytettiin, että hoidon hankkiminen oli meidän vallassamme, mutta paraneminen ei ollut meidän toimintojemme valtapiirissä.
Syntymästä kuolemaan on satoja sellaisia tilanteita, jotka ovat meidän voimamme ulkopuolella ja tilanteita, jotka ovat Allahin absoluuttisen hallinnan alaisuudessa. Joku ihminen syntyy varakkaaseen ja koulutetuun perheeseen; toinen syntyy alkukantaisen sivilisaation paimentolaisperheeseen. Luonnollisesti, ensimmäisellä on materiaaliseen hyvinvointiin ja älylliseen kehitykseen enemmän mahdollisuuksia kuin toisella.
Yksi ihminen on terve ja vahva; toinen pysyy kroonisesti sairaana. Joku syntyy sokeana ja toisella on normaali näkö. Luonnollisesti, toinen voi tehdä enemmän työtä kuin toinen.
Joku ihminen elää 80-vuotiaaksi saakka ja toinen kuolee nuorena. Ensimmäisellä on tarpeeksi aikaa toteuttaa suunnitelmansa, kun toiselle ei ole annettu aikaa muodostaa mitään suunnitelmaa.
Nämä ja monet sellaiset elämän osa-alueet ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella. Nämä asiat todella riippuvat “Allahin päättäväisyydestä”, mitä kutsutaan nimellä “Qadha” ja “Qadar”. Miksi Allah valitsee tietyt ehdot jonkun ihmisen elämälle? Se on arvoitus, jolla on kaiken ratkaisun ulkopuolella. Monet ryhmät ovat yrittäneet löytää vastausta tähän palapeliin. Mutta kaikki turhaan. Mikään teoria ei ratkaise kyseessä olevia ongelmia edes osittain.
Kun kaikki on sanottu ja tehty, ainoa vastaus on tarjottu seuraavassa Koraanin jakeessa:
“Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt, mutta heidän on kaikesta vastattava.” (Koraani 21:23)
Ehkä tästä syystä Ameerul-Mumeneen Ali bin Abi Talib (rauha hänelle) sanoi Allahin “Qadarista”, että “se on syvä meri, eikä sinun tule astua siihen.”
Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että mitä tahansa tapahtuukin, se tapahtuu jostakin hyvästä syystä. Mikä on tämän väitteen peruste? Katsotaan niitä asioita, joita ymmärrämme, kuten universumin järjestelmää, eri luonnonvoimien järjestämistä, omaa biologista systeemiämme ja järjestelyjä, jotka on tehty tällä maapallolla, jotta meidän elämämme olisi miellyttävää. Kaikki nämä asiat vakuuttavat meidät siitä, että Luoja ei ole tehnyt mitään ilman hyvää syytä. Jos tämän Hänen Viisautensa ja tietonsa todistamisen jälkeen tulemme törmäämään joihinkin elämän osa-alueisiin, joita emme voi ymmärtää, ei ole vaikeaa olettaa, että myös näillä asioilla täytyy olla jokin pätevä syy.
Ennenkuin menemme eteenpäin, on hyvä ajatus virkistää muistiasi käymällä läpi kappale 3, 4, 5 ja 16 uudestaan. Silloin tiedät, ettei Allah tee mitään ilman syytä; emmekä me ole asemassa, jossa tietäisimme jokaisen syyn kaikkeen tässä maailmassa; että Allah tekee mikä tahansa on hyödyllistä ihmiskunnalle; että jos meille kerrottaisiin kaikki elämänalueiden syyt, olisi meidän pakko hyväksyä se, että se on parasta, mitä voi tapahtua.
Allah sanoo Koraanissa: “Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan.” (Koraani 54:49)
Eli on Hänen oman mittansa ja suunnitelmansa mukaan, että Allah luo kaiken. Kuten olen maininnut edellisessä kappaleessa, olemme oikeutettuja uskomaan, että jokaiselle yksilön elämän osa-alueelle on hyvä syy, kuten Allah on suunnitellut, vaikka kyseinen yksilö saattaa olla kyvytön ymmärtämään sitä itse.
Katso rannekelloa. Jotkut osat on tehty kullasta, toiset teräksestä ja toiset lasista ja rubiinista. Siinä on litteä näyttö, nuolimaiset viisarit, hiuksenhienot jousipyörät ja useita pyöriä, kaikki eri kokoisia. Näyttö on valkea, numerot mustia, punainen sekuntiviisari ja muut viisarit mustia. Numerot vaihtelevat yhdestä kahteentoista. Lyhyesti sanottuna, vaatii eri tyyppisten, väristen, alkuperäisten ja erimuotoisten osien pisteitä, jotta tavallinen rannekello toimisi.
Voisiko rannekello toimia, jos kaikki sen komponentit olisivat samanmuotoisia, samansuuruisia ja samalla tavalla suunniteltuja? Voisiko minuutti- ja tuntiviisarit valittaa perustellusti, miksi ne oli maalattu mustiksi, kun sekuntiviisari oli maalattu punaiseksi? Voiko numero yksi valittaa, miksi sille ei oltu annettu numero kahdentoista asemaa? Ja jos kaikille numeroille olisi annettu yksi ja sama asema, tietäisikö kukaan aikaa kellosta?
Jollei tavallinen rannekello voi toimia ilman erityyppisiä osia, onko mitään syytä uskoa, että ihmisyhteisö voisi mennä eteenpäin ilman erityyppisiä ihmisiä, jotka ovat erivärisiä ja joilla on erilaisia elämänasenteita, voimavaroja ja kykyjä?
Katso, mitä kriitikot sanovat. He vaativat, ettei olisi saanut olla sairautta, mitään vammaisuutta tai taloudellista vajetta; ihmisten tulisi olla tasa-arvoisia voimassa, älykkyydessä ja varakkuudessa.
Katsotaanpa, mitä voimme nähdä mielessämme. Se tarkoittaisi, ettei kukaan olisi tukeutunut kehenkään muuhun ihmiseen. Kukaan ei olisi tehnyt mitään työtä, koska olemme jo olettaneet, että yhdellä olisi yhtä paljon rahaa kuin toisella. Miksi kenenkään pitäisi tehdä töitä, kun tämä terveys, elinaika, rikkaus ja sosiaalinen asema olisi taattu? Maailma olisi säilynyt sellaisena kun Aatami (arab. Adam) (rauha hänelle) tuli tälle maapallolle. Mitään parannuksia tai edes puunkuoresta tehtyä vaatetta! Se olisi ollut kuin lusikkaruokinnassa oleva pikkulapsi, jonka ei tarvitsisi tehdä mitään omien tarpeidensa täyttämiseksi. Mutta tämä ei ole syy, miksi meidät on luotu. Meidät on luotu korkeampaa tarkoitusta varten, ei vain syödäksemme, juodaksemme tai lisääntyäksemme.
Jos oli tarkoitus olla jokin testi, oli oltava jotain vaikeuksia. Ja se vaikeus vaihtelee henkilöstä toiseen. Se testi vaihtelee ihmisestä toiseen. Ja tästä testien moninaisuudesta johtuu, että kohtaamme erilaisia ongelmia.
36. Tasa-arvoisuus Lain edessä
Kysymys: Jos se, mitä sanot, on totta, sitten se tarkoittaa, että ihmisten välillä ei ole tasa-arvoa. Missä on tasa-arvo, josta Islam on niin ylpeä?
Vastaus: “Tasa-arvoisuudella” emme tarkoita sitä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia terveydensä ja voimansa suhteen; tai että kaikilla heillä olisi yhtäläinen älykkyys; tai että he kaikki olisivat syntyneet yhtäläisen näkökyvyn tai kuuloaistin saaneena; tai emme tarkoita sitä, että miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia fyysisiltä ja biologisilta toiminnoiltaan. Se, mitä tarkoitamme “tasa-arvolla” on tasa-arvoisuutta Lain edessä. Rikas ja köyhä, vahva ja heikko, kaikki ovat tasa-arvoisia uskonnon silmissä; kaikkien täytyy seurata samoja määräyksiä kaikkia hallitaan samoin siviili-, rikos- ja eettisin koodein. Ei ole korkeaa eikä matalaa, ei suosikkia tai hylättyä Lain silmissä. Toinen merkitys on se, että kukatahansa Islamissa voi saavuttaa korkeimman mahdollisen kunnian ja aseman ilman mitään eroa alkuperän, värin tai heimon suhteen. Kunnioituksen kriteeri islamissa ei ole varallisuus tai voima eikä syntyperä tai väri. Ainoa kriteeri on “luonne”. Allah sanoo: “Totisesti, kunnioitetuimpia Jumalan edessä ovat teidän keskuudestanne hurskaimmat”.
37. Missä on oikeudenmukaisuus?
Kysymys: Mutta missä on Allahin Oikeudenmukaisuus, kun Hän antaa yhdelle ihmiselle normaalin näkökyvyn ja evää joltakin molemmat silmät?
Vastaus: Sinulle on kerrottu, että olemme täällä testiä varten. Testaaja on Allah. On Hänen etuoikeutensa päättää, millä tavalla henkilö testataan. Oikeudenmukaisuus on itseasiassa se, ettei testaaja rasita ketään testillä, joka ylittäisi hänen sietokykynsä. Allah ei ole antanut meille siipiä eikä käske meidän lentää kuin linnut. Se on Oikeudenmukaisuutta. Jos Hän olisi käskenyt meidän lentää kuin linnut (antamatta meille siipiä) olisi se ollut “Epäoikeudenmukaisuutta”. Mutta voimmeko väittää, että koska Hän ei antanut meille siipiä (vaikka linnuilla on sellaiset), niin olisimme tulleet kaltoinkohdelluiksi Allahin taholta? Emme voi. Se on Hänen yksinoikeutensa päättää millä testillä tietty henkilö testataan. Ja on Hänen Oikeudenmukaisuutensa ja Armonsa, ettei Hän vaadi keneltäkään enempää kuin tämän kyvyt. Jos Hän olisi luonut ihmisen ilman käsiä, on Hän samalla vapautanut hänet Jihadista, Wudhusta ja Tayammumista. Jos häneltä olisi vaadittu sotimista ilman käsiä, olisimme oikeutetusti valittaneet. Mutta niin kauan kuin yksilön velvollisuudet on räätälöity hänen kykyihinsä, ei kukaan voi sanoa Allahin tehneen epäoikeudenmukaisuutta.
Nyt voimme tehdä yhteenvedon tästä aiheesta seuraavin lausein:
1. Tämä maailma ei olisi voinut toimia, jos kaikki ihmiset olisivat olleet samanvahvuisia, samankykyisiä ja saman elinajan omaavia.
2. Tämän maailman toimiminen vaatii eritehoisia, erivahvuisia ja erikykyisiä ihmisiä.
3. Kaikki ovat tasa-arvoisia uskonnon ja uskonnollisen lain silmissä.
4. Jokaisen velvollisuudet on räätälöity vastaamaan hänen kykyjään. Ja se on ainoa asia, joka on Oikeudenmukaisuuden vaatimaa.
Imam Ja’far Sadiquelta (rauha hänelle) kysyttiin “Qadhasta” ja “Qadarista”. Hän sanoi: “Kun Allah kokoaa palvelijansa Quiyamatin päivänä, Hän kysyy heiltä, että mitä Hän on uskonut heidän huostaansa eli tottelevaisuutemme shariaa kohtaan, mikä on meidän voimamme ja halumme vallassa; mutta Hän ei kysy heiltä, mitä Hän määräsi ja asetti heille.” Eli elämänehdot, jotka ovat meidän valtamme ulkopuolella.
Kappaleissa 8 ja 9 on mainittu, että vaikka voima ja mahdollisuus tehdä tietty työ on Allahin antama, lopullinen vastuu on meidän omamme, koska me valitsemme tehdä tai jättää tekemättä sen työn omasta vapaasta tahdostamme ja valinnastamme. Täten, vaikka toimiemme työkalut ovat Allahin tarjoamia, lopullinen päätös on meidän omamme.
On mielenkiintoista huomata, että tiettyyn laajuuteen asti “Määrättyjen Mittojen” kysymyksissä, päinvastainen on totta, eli kun esivalmistelut ovat ihmisten tarjoamia, lopullinen päätös on Allahin käsissä. (Huomaa ilmaisu “tiettyyn laajuuteen asti”. Olen käyttänyt tätä ilmaisua, koska Allahin päätös ei ole “aina” riippuvainen meidän teoistamme).
Antaakseni sinulle yhden esimerkin, jos haluamme korjata sadon, täytyy meidän viljellä maata, kylvää siemenet, kastella kasvit, kitkeä rikkaruohot ja pysyä aina hälytystilassa.
Silti, vaikka olemme tehneet kaiken tarvittavan, emme voi olla varmoja sadon saamisesta. Pyörremyrsky, tulipalo tai salama voi tuhota tuoton; aseistautuneet rosvojengit voivat hyökätä; saatamme olla olosuhteiden mukaan pakotettuja myymään maatilan juuri ennen satoa ja niin edelleen. Täten, kun olemme tehneet esivalmistelut, sen hankkeen lopullinen tulos on Allahin käsissä.
Kaksi aihetta, jotka ovat jokapäiväisiä mielenkiinnon aiheita lukijoille ja jotka ovat Allahin suoran hallinnan alaisuudessa, ovat elämä ja kuolema sekä elinkeinot.
Seuraavissa kappaleissa näitä aiheita valotetaan hieman lisää.
Allah sanoo:
“Hänhän loi teidät savesta; ja Hän myös rajoitti aikanne. Hänen vallassaan ovat aikojen ääret. Sittenkin te epäilette.” (Koraani 6:2)
Toisessa jakeessa on sanottu:
“…ei liioin kenellekään elolliselle ole hänen ikäänsä pidennetty eikä lyhennetty sen kaiken olematta Jumalan kirjoissa, ja kaikki tämä on helppoa Jumalalle.” (Koraani 35:11)
Nämä kaksi jaetta, ja erityisesti jälkimmäinen, näyttää, että henkilön odotettavissa olevalla eliniällä on taipumusta pidentyä tai lyhentyä Allahin määräyksestä. Ja ensimmäinen jae puhuu “ajasta” ja “aikojen ääristä”, joka on Allahin hallussa. Mitä kaikki tällaiset viittaukset tarkoittavat?
Ajatus saatetaan ymmärtää helposti edellämainittujen kahdenlaisen “Lauh:in” valossa (Katso kappale 28).
Allah määräsi, että Zaid eläisi 100-vuotiaaksi saakka; mutta jos hän olisi tottelematon vanhempiaan kohtaan, hänen elinikänsä lyhenisi esimerkiksi 30 vuodella ja hän kuolisi 70-vuotiaana.
Tämä on suunta, joka on annettu kuolemanenkelille. Kuolemanenkeli ei tiedä, kuinka Zaid käyttäytyisi vanhempiensa kanssa. Täten, hän ei voi tietää eläisikö Zaid 100-vuotiaaksi vai kuolisiko hän 70-vuotiaana.
Oletetaan nyt, että Zaid olisi tottelematon vanhempiaan kohtaan. 70 vuoden lopussa Kuoleman Enkelin täytyy etsiä johdatusta Allahilta hänen suhteensa. Allah käskee hänen pyyhkiä pois 100 vuotta ja korvata se 70 vuodella. Ja Zaid kuolee.
Täten Kuoleman Enkelin tietoa tai tiedonosaa päivitetään jatkuvasti. Tällä tavalla siis ihmisen eliniän lyhenemiseen tai pitenemiseen vaikutetaan. Ja se on hänen tietonsa, jota ensimmäisessä jakeessa yksinkertaisesti kutsutaan “ajaksi”.
Mutta Allah tiesi ikuisuuksista saakka, että Zaid kuolisi 70-vuotiaana. Hänen tiedossaan ei ole muutosta. Varsinainen ikä, johon ihminen varmasti yltäisi on vain Allahin tiedossa; ja se on ikä, joka on on nimetty “aikojen ääriksi” ensimmäisessä jakeessa.
Kysymys: Miksi Allah ei määrännyt ihmisille kiinteää ikää?
Vastaus: Mitä tulee ihmisiin, Allah luonut kaiken vain yhtä tarkoitusta varten: auttaakseen häntä saavuttamaan hyveitä ja tullakseen tottelevaiseksi Allahin palvelijaksi. Tarkalleen tästä syystä hänelle on kerrottu, että hänen elinikäänsä vaikuttaisi hänen tekonsa. Kun ihminen tietää, että olemalla antelias sukulaisilleen, elää hän pidempään tässä maailmassa (ja että tämä välitön palkkio on erillinen Tuonpuoleisen (Akherat) palkkiosta). Luonnollisesti hän yrittää olla hyvä sukulaisilleen. Ja täten hänestä tulisi hyveellinen Allahin palvelija.
Vaikka elannon hankkimisen yrittäminen on meidän toimintojemme valtapiirissä, lopputulos ei ole meidän voimamme vallassa. Näemme, että monien ihmisten ponnistelevan kovasti auringonnoususta auringonlaskuun ansaitakseen elantonsa ja silti he viettävät elämänsä jatkuvassa köyhyydessä ja puutteenalaisuudessa.
Miksi näin on? Allah sanoo:
“Jumala antaa runsaan palkan kenelle tahtoo ja mittaa sen yli reunain.” (Koraani 13:26)
Kuten on kerrottu edellisessä kappaleessa elämästä, myös elatus voi olla kahdenlaista: Esimerkiksi Allah saattaa tiedottaa enkeleille, että jos Zaid ponnistelisi kovasti hän saisi kymmenentuhatta rupiaa. Mutta jos hän ei ponnistelisi niin kovasti, saisi hän viisituhatta. Allah tietää ponnisteleeko Zaid vai ei. Hän tietää, annetaanko hänelle lopulta kymmenentuhatta vai viisituhatta rupiaa. Mutta Zaid itse ei tiedä, eivätkä enkelit, jotka ovat vastuussa hänen elatuksestaan tiedä lopputulosta. Tarkoitus sille, että kaikki kyseessäolevat pidetään epäilyksessä, on se, että tästä syystä ihminen yrittää aina työskennellä suurimmalla kapasiteetilla ansaitakseen enemmän ja enemmän; hän yrittää myös yhtä monta toiveikasta linjaa kuin mitä hän voi, koska hän ei tiedä onko hän saavuttanut lopullisen elannon tason vai ei. Hän ei tiedä, missä hänen paempi elanto on. Siksi, hän pysyy aina hälytystilassa yhtä monta mahdollisuutta varten kuin mitä hänen tielleen tulee. Hän pysyy aktiivisena ja kunnianhimoisena, ja etsii jatkuvasti parempaa elämää.
Koraanin jakeiden ja Ulaman kirjoitusten mukaan, olen tullut siihen päätelmään, että Allah on määrännyt elannon ylimmän rajan jokaiselle henkilölle. Vaikka hän yrittäisi, ei hän voi mennä tämän ylimmän rajan yli. Koska ylin raja on kätketty meidän silmiltämme ja itseasiassa jopa enkeleiden silmiltä, emme voi istua laiskotellen ponnistelematta parantaaksemme tilaamme.
Meidän valittavaksemme on jätetty myös se, haluammeko saavuttaa tavoitteemme laillisin keinoin, vai haluammeko päästä sinne laittomin keinoin. Jos pysymme uskollisina Allahin käskyille ja uskonkappaleille, saavutamme haluamamme rajat ja samanaikaisesti ansaitsemme Allahin armon tuonpuoleisessa elämässä. Jos valitsemme laittoman tavan, saamme elatuksen; mutta valitsemalla väärän tavan altistamme itsemme Allahin rangaistukselle tuonpuoleisessa elämässä. Täytyy muistaa, että Islamissa jopa laillinen asia tulee laittomaksi, jos se on hankittu laittomin tai virheellisin keinoin. Islamissa tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ei voida kieltää, ettei laillinen tapa joskus vaikuttaisi olevan hidas, ja ihmiset, jotka haluavat rikastua yhdessä yössä, turvautuvat laittomiin keinoihin. Mutta sellaiset taktiikat eivät hyödytä kovinkaan paljon. Seuraava tapahtuma selvittää asiani ytimen:
Hadhrat Ali (rauha hänelle) meni moskeijaan, missä hän halusi rukoilla. Hän pyysi lähellä seisovaa miestä huolehtimaan hevosestaan. Kun hän tuli ulos, oli hänellä kädessään kaksi dirhamia, jotka hän halusi antaa miehelle palkkioksi. Mutta hän ei ollut näköpiirissä. Hadhrat Ali (rauha hänelle) tuli hevosensa luokse ja huomasi, että hänen ohjaksensa puuttuivat. Hän antoi jollekin kaksi dirhamia ostaakseen uudet ohjakset. Mies meni torille. Hän näki miehen myyvän ohjakset ja osti ne kahdella dirhamilla. Hadhrat Ali (rauha hänelle) katsoi niitä ja huomasi, että ne olivat hänen omat ohjaksensa, jotka oletettu vartija oli varastanut. Hadhrat Ali (rauha hänelle) oli aikonut antaa palkkioksi nuo kaksi dirhamia, jotka olisivat olleet täysin laillisia hänelle. Mutta hänen kärsimättömyytensä teki hänestä varkaan ja eikä hän saanut mitään muuta kuin nuo samat kaksi dirhamia. Hänen halunsa ei kasvattanut hänen palkkaansa lainkaan ja teki hänestä rikollisen tinkimisessään.
Nyt tiedät, että tieto, joka on annettu enkeleille, on usein ehdollista. Jos Zaid tekee tämän työn, tulee hän vaurastumaan. Jos hän valitsee tuon työn, tulee hän häviämään taloudellisesti. Jos hän menee tälle lääkärille, parantuu hän sairaudestaan hyvin pian. Jos hän menee tuolle lääkärille, hänen sairautensa pahenee. Yksi tärkeimmistä vaurastumisen, menestyksen ja onnen ehdoista on “Duaa”. Jos hän rukoilee Allahia ja etsii Hänen apuaan, hänen kärsimyksensä tulevat helpottamaan. Jollei hän etsi apua Allahilta, jää hän kärsimään. Täten Allah sanoo Koraanissa:
“Sano uskottomille: “Herra ei välitä teistä, ellette Häntä avuksi huuda. ” (Koraani 25:77)
Joillakin ihmisillä on epäilyjä, että koska Allah tietää, mikä on hyvää meille, ei ole tarvetta pyytää Hänen apuaan tai avustustaan; ei ole mitään syydä tehdä Duaa.
He sanovat, että Allah tietää, mikä on parhaaksi Zaidille ja Hän on jo päättänyt, kuinka paljon hän ansaitsee (tai esimerkiksi, parantuuko Zaid sairaudestaan vai ei). Täten, mitä tarvetta on Duaalle? Mitä tarkoitusta meidän Duaamme palvelee?
Sellaiset ihmiset eivät arvosta sitä, että kenties Allah on tehnyt Zaidin elannon tai terveyden riippuvaiseksi hänen Duaasta. Kenties Hän on käskenyt enkeleiden kasvattaa hänen elantoaan, jos hän rukoilee Allahia korottamaan tulojaan! Kenties välttämättömänä sairaudesta paranemisen ehtona on tietynlainen hoito, jota vahvistetaan vilpittömällä Duaalla ja rukouksella Allahille. Useissa Haditheissa on mainittu, että yksi asia, joka vaikuttaa ihmisen elämään, on Duaa. Toinen tärkeä asia on hänen yrityksensä ja ponnistelunsa. Meidän ei tulisi koskaan minimoida Duaan vaikutusta ja tärkeyttä, tai kovien yritysten vaikutusta ja tärkeyttä.
Tietenkin, jos joku on jo saavuttanut hänen ylimmän ikänsä tai elantonsa, tai jos esimerkiksi hänen sairautensa on “tiukasti määrätty” jatkuvan, ei mikään Duaan määrä, tai yritys tai hoito voi tehdä mitään hyvää.
Mutta asian ydin on muistaa, ettei kukaan tiedä, mikä on “tiukasti määrätty” koskien hänen ikäänsä, elantoaan tai terveyttään. Täten, meidän täytyy tehdä hellittämättä mitätahansa on mahdollista parantaaksemme tilaamme.
Tawakkul tarkoittaa luottamusta. Allah sanoo:
“…Ja luota Jumalaan! Sinulle riittää Jumala puolustajaksi.” (Koraani 4:81)
Luottamus Allahiin on erittäin kiitettävä ja korkeasti ylistetty hyve. Mutta se ei ole tekosyy laiskotteluun. Pyhä Profeetta (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) sanoi: Tawakkul tarkoittaa, että teidän pitäisi sitoa kameli köydellä ja sitten sanoa, että teillä on luottamus Allahiin, että Hän suojelee kamelianne. Teillä ei pitäisi olla luottamusta ainoastaan köyteen, koska monet kamelit on varastettu köysineen. Ja samoin teidän ei tulisi hylätä köyttä, koska köydellä sitominen on osa luottamusta Allahiin (Tawakkul).
Tämä on luottamuksen henki. Meidän on määrä yrittää parhaamme ja sitten meidän tulisi luottaa Allahiin, että Hän antaa työmme menestyä. On pelkkää hölynpölyä istua laiskotellen ja sanoa, että Allah tekee työn meidän puolestamme. Hän sanoo Koraanissa: “Eikä ihminen saa muuta kuin sen, minkä eteen hän ponnistelee.”
Luottamuksen korkein standardi asetettiin kun Amir-ul-Mumineen Ali bin Abi Talib (rauha hänelle) kysyi joiltakin laiskoilta henkilöiltä, keitä he olivat. “Me olemme heitä, joilla on luottamus Allahiin”, tuli vastaus. Hadhrat Ali (rauha hänelle) kysyi, “Millainen teidän luottamuksenne Allahiin on?” He sanoivat, “Me syömme, kun saamme ruokaa, ja meillä on kärsivällisyyttä, kun emme saa sitä.” Hadhrat Ali (rauha hänelle) vastasi piikikkäästi, “Kyllä, totisesti tuo on todellinen koiran luonne.” Ällistyneinä he pyysivät häntä selittämään todellisen Luottamuksen (Tawakkul) merkityksen. Hadhrat Ali (rauha hänelle) sanoi, “Kun me saamme, me annamme toisille; kun emme saa, kiitämme Allahia.” Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee yrittää parhaamme parantaaksemme tilaamme. Mutta meidän ei tulisi luottaa omaan voimaamme ja viisauteemme. Sinulla täytyy olla luottamus Allahiin, että Hän saa yrityksesi tuottamaan hedelmää. Sitten jos menestyt, yritä auttaa veljeäsi työsi hedelmillä. Ja jos epäonnistut, ole sittenkin kiitollinen Allahille.
Saatat kysyä, että miksi sinun pitäisi kiittää Allahia, vaikket menestykään. Kyllä, sinun pitäisi kiitää Allahia, koska menestys tai epäonnistuminen ei ole sinun vastuullasi. Sinun odotettiin tekevän parhaasi ja sinä teit niin. Ole kiitollinen Allahille, että kykenit suorittamaan sen, mitä sinulta odotettiin. Sinun yrityksesi on se, jolla on merkitystä. Menestys tai epäonnistuminen ei ole sinun valtakuntasi. Se on Allahin valtakunta. Luota Häneen ja Hän ei anna sinun yritystesi mennä hukkaan. Mutta jos Hän Viisaudessaan ei myönnä sinulle menestystä, kiitä Häntä että kykenit silti tekemään tehtäväsi.
43. Allahin Tieto ja ihmisen teot
Huom: Tämä kysymys liittyy kappaleeseen 11.
Kysymys: Allah tietää kaiken. Hän tiesi ikuisuuksista saakka, että esimerkiksi Bakr olisi Kaafir. Nyt, jos mainittu Bakr hyväksyisi Islamin, merkitsisi se, että Allahin tieto oli väärä (joka on aivan mahdotonta). Täten on välttämätöntä, että mainittu Bakr pysyisi Kaafirina. Eikö tämä tarkoita sitä, että mainitun Bakrin oli pakko pysyä kaafirina johtuen Allahin ennakkotiedosta?
Vastaus: On yksi asia se, että tietää, mitä tapahtuu; ja täysin eri asia, että aiheuttaa sen tapahtumisen. Oletetaan, että on lääkäri, joka tutkittuaan potilaan julistaa, ettei potilas voi selvitä kauempaa kuin puoli tuntia. Voidaanko sanoa, että lääkäri aiheutti potilaan kuoleman, koska hän tiesi, että tämä tulisi kuolemaan? Voidaanko häntä vastaan asettaa väite, että hän tappoi potilaan? Ei. Sen sijaan, tähän tapaukseen viitataan näyttääksemme, kuinka kokenut tämä lääkäri on, koska hän näki ennalta, mitä tulisi tapahtumaan potilaalle puolen tunnin päästä.
Katsotaanpa tätä esimerkkiä uudestaan. Lääkäri tiesi, että potilas kuolisi, koska hän oli sellaisessa tilassa, ettei hän voisi selvitä enempää kuin puoli tuntia. Joten tämä tieto saatiin potilaan tilasta; ei niin, että potilas olisi kuollut lääkärin tiedon vuoksi. Tieto oli tulosta potilaan tilasta; ei niin, että potilaan tila oli lääkärin tiedon tulos.
Tämä yksinkertainen ero oli ylenkatsottu muslimienemmistön toimesta. He ajattelivat, että koska Allah tietää kaiken, mitä tulee tapahtumaan, joten niin täytyy tapahtua sen vuoksi. He epäonnistuivat nähdä, että Allah tiesi, että eräs tietty Omar kuolisi Kaafirina, koska tuo Omar kuolisi Kufrin tilassa omasta vapaasta tahdostaan; tämä Allahin tieto perustui mainitun Omarin itsenäiseen tahton; ei niin, että mainittu Omar kuoli Kaafirina Allahin tiedon vuoksi.
Tietenkin on ero lääkärin tiedon ja Allahin tiedon välillä. Lääkärin tieto on epätäydellistä ja puutteellista. Siksi, hänen ennusteensa voi olla väärä tiettyinä aikoina. Mutta Allahin tieto on täydellistä ja kokonaista jokaisessa asiassa ikuisesti. Siksi Hänen tietonsa ei voi olla väärää milloinkaan. Silti se ei tarkoita sitä, että Hänen tietonsa aiheutti hänen luomiensa synnin, monijumalaisuuden, tekopyhyyden, uskon tai hyveen.
Alkuperäisteos ja kirjoittaja: Justice of God by Seyyid Saeed Akhtar Rizvi