Rakkauden käsite shia-uskossa

Rakkaus on yksi ylevimpiä ja kaikkein viehättävimpiä käsitteitä etenkin shialaisuudessa ja Islamilaisessa kulttuurissa ja uskossa yleensä. Shia-uskossa mahabbah [rakastaminen] tai hubb [rakkaus] ja niihin liittyvät sanat kuten mawaddah [rakastaminen, pitäminen] ja waliyah [mm. johtajuus], esittävät hyvin merkittävää ja syvällistä roolia siinä määrin, että mainitaksemme yhden tapauksen sen on väitetty olevan uskon perustavanlaatuinen perusta. Tunnetussa hadithissa profeetan (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) on kerrottu kyselevän seuraajiltaan koskien “uskon lujinta kädensijaa” (awthaq ‘urwat al-iman). Kun he eivät pystyneet vastaamaan, hän julisti:

“Uskon lujin kädensija on rakkaus Jumalan tähden ja viha Jumalan tähden, ystävystyä Jumalan ystävien kanssa ja hylätä Hänen vihollisensa.” [1]

Toisessa perimätiedossa, Fudayl ibn al-Yasar, oppilas, kysyy imaami Al-Sadiqilta (olkoon rauha hänen yllään), tulevatko rakkaus ja viha uskosta; hän vastaa:

“Onko usko mitään muuta paitsi rakkautta ja vihaa?” [2]

On kerrottu myös imaami Al-Baqirilta (olkoon rauha hänen yllään), että hän mainitsi:

“Uskonto (din) on rakkaus ja rakkaus on uskonto.” [3]

Kaikki nämä lausunnot ja perimätiedot viittaavat, että rakkaus esittää tärkeää roolia shia-opissa. Täten se ansaitsee meidän läheisen huomiomme saadaksemme selville käsitteen todellisen merkityksen.

Ennen kaikkea mieleen tulee joitakin kysymyksiä. Millaista on rakkaus, jota Islam on painottanut yleensä ja etenkin shialaisuus? Kuka on tämän erityislaatuisen rakkauden kohde? Miksi uskovaisilla tulisi olla tällaista rakkautta ja mitä tarkoitusta se palvelee?

Rakkaus shia-opissa sisältää kolme toisiinsa liittyvää kategoriaa: Rakkaus Jumalaa kohtaan, rakkaus profeettaa ja hänen perhekuntaansa kohtaan, ja rakkaus uskollisia kohtaan.

Rakkaus Jumalaa kohtaan:

Islamilaisten opetusten mukaan Jumala on korkein ja ensisijainen rakkauden kohde. Pyhä Koraani sanoo:

“Sano: Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne ja sukunne, hankkimanne omaisuus, kaupankäynti, jonka pelkäätte kärsivän, ja teille mieluisat asuinpaikat ovat rakkaampia teille kuin Jumala, Hänen lähettiläänsä ja kamppailu Hänen tiellään, niin odottakaa vain, kunnes Jumala ratkaisee asiansa! Jumala ei rakasta syntisiä.” (9:24)

Tämä ayah viittaa selvästi, että rakkaudella Jumalaa kohtaan on etusija yli kaiken ja mitä tahansa ihminen saattaa rakastaa elämässään. Sen lisäksi Pyhä Koraani osoittaa toisessa jakeessa, että uskovaisten rakkaus Jumalaa kohtaan on suurempaa kuin minkään muun, mutta jotkut ihmiset rakastavat tiettyjä asioita yhtä paljon kuin he rakastaisivat Jumalaa:

“Jotkut ihmiset asettavat Jumalalle vertaisia, joita he rakastavat niin kuin Jumalaa, mutta uskovaiset rakastavat Jumalaa enemmän…” (2:165)

Eli Jumala on kaiken rakkauden lähde aivan kuten Hän on lähde kaikelle, mikä on olemassa. Se, että rakkaus on yksi Jumalan ominaisuuksista, on vahvistettu sisältymällä lukuisiin Koraanin jakeisiin. Täten rakkaus Jumalaa kohtaan on uskon perusta, jolle ihminen perustaa uskonsa periaatteet. Tämä on vahvistettu myös järjellä. Voidaan huomauttaa, että

(a) ihmisluonto tavoittelee täydellisyyttä ja kauneutta, ja Jumala on absoluuttinen täydellisyys ja ikuinen kauneus; täten on ihmisluonnon sisäinen ominaisuus rakastaa Jumalaa;

(b) ihminen rakastaa luonnostaan ketä tahansa, joka tekee hyvää heille, ja he arvostavat sellaista suosiota ja hyväntahtoisuutta, kuten imaami Ali (olkoon rauha hänen yllään) sanoi:

“Anteliaisuus ja jalomielisyys tekee ihmiset orjaksi.” [4]

Nyt kun Jumala on lähde kaikelle olevaiselle, kaikelle anteliaisuudelle ja hyväntahtoisuudelle, ihminen luontonsa hyveellä rakastaa Jumalaa. Profeetta (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) sanoi:

“Rakastakaa Allahia, koska Hän on tehnyt teille hyvää ja Hän on suonut suosiotaan teille.” [5]

On kerrottu, että Jumala julisti Moosekselle ja Daavidille (olkoon rauha heidän yllään): “Rakastakaa Minua ja saakaa ihmiset rakastamaan Minua.” Kun he kysyivät Häneltä, kuinka he voisivat saada ihmiset rakastamaan Häntä, Hän vastasi:

“Muistuttakaa heitä Minun suosioistani ja siunauksistani, sillä he eivät palauta mieleensä Minun suosioitani ilman kiitollisuuden tunnetta.” [6]

Tämä rakkaussuhde ihmisen ja hänen Luojansa välillä on molemminpuolista, ja ihmisten rakkauden voimakkuus Jumalaa kohtaan kertoo Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, kuten viitataan seuraavassa jakeessa:

“…Jumala tuo hänen tilalleen ihmisiä, jotka rakastavat Häntä ja joita Hän rakastaa…” (5:54)

Tämä rakkaus tarkoittaa hengellistä suhdetta Jumalan ja Jumalaa rakastavien ihmisten välillä, millä he ovat tulleet tietoisiksi heidän Herransa hyväntahtoisuudesta ja armosta. On kerrottu hadith qudsissa, että kun Jumala rakastaa jotain Hän tulee tämän korviksi, hänen silmiksi, hänen kieleksi, ja hänen käsiksi:

“Kun Minä rakastan häntä, silloin Minä tulen hänen korviksi, joilla hän kuuntelee, hänen silmiksi, joilla hän näkee, hänen kieleksi, jolla hän puhuu, ja hänen käsiksi, joilla hän pitää kiinni; jos hän kutsuu Minua, Minä vastaan hänelle, ja jos hän pyytää Minulta, Minä annan hänelle.” [7]

Sen tosiasian lisäksi että hän, joka rakastaa Jumalaa, on Hänen rakastamansa, todellinen rakkaus Jumalaa kohtaan kannustaa häntä suorittamaan parhaita tekoja. Järki ja luonto määräävät, että jos joku todella rakastaa Jumalaa, hän käyttäytyisi tavalla, joka on Jumalaa miellyttävää. Koskien tätä, Pyhä Koraani sanoo:

“Sano: Jos rakastatte Jumalaa, seuratkaa minua, niin Jumala rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias.” (3:31)

Tämä aya viittaa yhteenkuuluvuutta rakkauden välillä sisäisenä tilana, ja profeetan (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) jäljittelyn välillä, mikä on ulkoinen toiminta. Sen lisäksi se viittaa, että kukaan ei voi laiminlyödä uskonnollisia velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan tuntemansa rakkauden verukkeella.

Rakkaus profeettaa kohtaan:

Jumalan jälkeen profeetta Muhammad (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) on hän, jota uskollinen rakastaa. On ilmeistä, että rakkaus häntä kohtaan on seurausta rakkaudesta Jumalaa kohtaan. On mainittu perimätiedoissa, että Jumala rakastaa profeettaa ja hänen Perhekuntaansa inhimillisen täydellisyyden esikuvina niin paljon, että Hän loi taivaat ja maan, ja kaiken mitä niissä on, Hänen rakkaudesta niitä kohtaan. Hadith al-Kisassa Fatimah (olkoon rauha hänen yllään) on kertonut:

“Kun he, Ahlulbayt, kerääntyivät Kisan [viitan] alle, Kaikkivaltias sanoi: “Olkoon teille tunnettua, Minun enkelini ja he jotka ovat taivaissa, että Minä en ole luonut taivaita ja maata, ja mitä niissä on, paitsi Minun rakkaudestani Viittä Henkilöä kohtaan Kisan [viitan] alla.” [8]

Profeetta (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) sanoi seuraajilleen:

“Rakastakaa minua Jumalan rakkauden tähden.” [9]

Me rakastamme profeettaa, koska hän on Hänen rakastamansa, ja Hän on ohjannut meitä rakastamaan häntä. Tämä on ensimmäinen ja kaikkein tärkein syy profeetan rakastamiselle. Lisäksi hän on Täydellinen Mies ja sellaisten hyveiden korkeimpien asteiden henkilöitymä, kuten anteliaisuus, suuruus, moraalinen jalous ja viisaus. Täten ihmisluontoa kiehtoo hänen täydellinen olemuksensa ja se rakastaa häntä. Kolmanneksi hän toi meille kaikkein merkittävimmän ja tärkeimmän lahjan, mikä hyödyttää meitä sekä tässä maailmassa että seuraavassa ja antaa meille todellisen elämän. [10]

Näiden syiden vuoksi ja monien jakeiden sekä perimätietojen vuoksi, jotka julistavat välttämättömyyttä rakastaa profeettaa (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa), on pakollista kaikille muslimeille rakastaa häntä yhtä paljon kuin he rakastavat itseään ja jopa enemmän, koska Koraanin mukaan:

“Profeetta on lähempänä uskovia kuin he toisiaan…” (33:6)

Rakkaus profeetan Perhekuntaa kohtaan:

Osana rakkautta profeettaa kohtaan, rakkaus profeetan Perhekuntaa kohtaan on myös välttämätöntä kaikille uskovaisille. Itseasiassa se on testi profeetan rakastamisen aitoudesta, ja perimätiedoissa on julistettu, että se on ensimmäinen asia, josta heitä tultaisiin kysymään Ylösnousemuksen Päivänä. [11]

Mitä tulee tämän rakkauden välttämättömyyteen ja tärkeyteen, on enemmän kuin kolmesataa ayaa ja hadithia sekä sunni- että shia-lähteissä. Kaikissa ne viittaavat, että tämän rakkauden päärooli on ravita uskoa. On kerrottu, että profeetta (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) sanoi:

“Kaikelle on perustuksensa, ja Islamin perusta on rakastaa meitä, Talonväkeä.” [12]

Toisessa hadithissa hänen on raportoitu sanoneen:

“Hän, joka haluaa ottaa osaa lujimpaan (uskon) kädensijaan, tulisi pitää kiinni Alin ja minun Perhekuntani rakastamisesta.” [13]

Hän sanoi myös:

“Heidän (minun Talonväkeni) rakastaminen on merkki uskosta, ja vihollisuus heitä kohtaan on merkki epäuskosta. Joka rakastaa heitä, rakastaa Jumalaa ja Hänen Lähettilästään. Ja joka hautoo mielessään vihollisuutta heitä kohtaan on Jumalan ja Hänen Lähettiläänsä vihollinen.” [14]

On kerrottu, että imaami Al-Sadiq (olkoon rauha hänen yllään) sanoi:

“Kaikenlaiselle Jumalanpalvelukselle on olemassa toinen, joka ylittää sen, ja rakkaus meitä, Talonväen Ihmisiä, kohtaan on Jumalanpalveluksen paras muoto.” [15]

Mainittujen perimätietojen perusteella, ja monien muiden niiden kaltaisten, on selvää, että Lähettilään Perhekunnan rakastaminen on välttämätön osa jokaisen muslimin uskoa. Tämä on vahvistettu lisäksi ottamalla huomioon, että Koraani on pitänyt Talonväen rakastamista merkkinä kiitollisuudesta profeetan johdatustehtävää kohtaan. Jumala sanoo:

“Sano: En minä pyydä teiltä siitä muuta palkkaa kuin sukulaisrakkautta.” (42:23)

Kun pyhän profeetan seuraajat kysyivät häneltä, keitä olivat hänen läheisensä, joiden rakastamisen Jumala on tehnyt pakolliseksi kaikille muslimeille, profeetta vastasi: “Fatimah, Ali, al-Hasan ja al-Husayn.” [16]

Shiat uskovat, että tämän ayan mukaan on välttämätöntä kaikille muslimeille, uskon näkökulmasta, rakastaa heitä. Koska tässä jakeessa Jumala on käskenyt ihmiskuntaa rakastamaan heitä. Toisaalta Jumala on määrännyt meitä rakastamaan heitä, koska he ansaitsevat sen, korkeimpina esimerkkeinä tottelevaisuudesta Jumalan käskyille, heidän ylennetystä asemastaan Jumalan silmissä, ja heidän puhtaudestaan kaikista monijumalaisuuden merkeistä, synnistä, ja kaikesta mikä jättää Hänen palvelijansa osattomaksi Jumalan armosta. Yhteenvetona jos Jumala määrää kaikkia ihmisiä rakastamaan tiettyjä ihmisiä, heidän täytyy olla parhaimpia heidän keskuudessaan hyveissä ja jaloimpia Hänen luoduistaan, muuten he eivät ansaitsisi olla rakastettuja, ja Jumala ei koskaan suosisi jotain henkilö toiseen verrattuna ilman syytä, tai suosisi jotain, jolla ei ole mitään ansioita.

Kuitenkin saatetaan kysyä onko rakkaus tunteellisena kiinnittymisenä kyvykäs tuottamaan mitään voimakkaita tuloksia tai kyvykäs motivoimaan korkeampia uskonnollisia ja moraalisen arvon tekoja. Minun mielestäni rakkaus ei ainoastaan toimi tunteellisella tasolla vaan voi olla todellinen vaikuttava tekijä, joka kannustaa ihmistä kohti hyveellistä toimintaa.

Todellinen rakkaus, jota sekä Koraani että Sunna ovat painottaneet, ei ole ainoastaan tunteellinen suhde rakastajan ja rakkauden kohteen välillä ilman mitään varsinaista tärkeyttä henkilön käyttäytymiseen elämässä. Se, että rakkaus, joka tuottaa hurskautta ja kannustaa rakastajaa oikeamielisiin toimiin, on vahvistettu Islamilaisessa perimätiedossa. Hadithissa on mainittu:

“Älkää laiminlyökö uskonnollisia tekoja ja uutteruutta luottamalla Muhammadin Perhekunnan rakastamiseen; ja älkää laiminlyökö Muhammadin Perhekunnan rakastamista luottamalla uskonnollisiin toimiin ja uutteruuteen Jumalanpalveluksessa, koska kumpaakaan niistä ei hyväksytä ilman toista.” [17]

Imaami Al-Sadiq (olkoon rauha hänen yllään) sanoi:

“Hän, joka seuraa jotakuta, kamppailisi jäljitelläkseen häntä.” [18]

Sen vuoksi Jumala määrää uskollista rakastamaan Talonväkeä ja uudelleensuuntaisi heihin, jotta hän oppisi uskonnolliset velvollisuutensa profeetan perheen imaameilta. Tässä suhteessa Jumalan Lähettilään (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) on raportoitu sanoneen:

“Kenen tahansa, joka janoaa elää minun elämääni ja kuolla minun kuolemaani, astua Paratiisiin, jonka minun Herrani on luvannut minulle, ja tarttua kädensijaan, jonka minun Herrani on osoittanut, tulisi ottaa Ali ibn Abi Talib ja hänen seuraajansa hänen jälkeensä hallitsijoikseen, koska he eivät koskaan aiheuta sinun astuvan sisään harhaanjohtamisen ovista, eivätkä ohjaa sinua pois johdatuksen porteista. Älä koskaan yritä opettaa heitä, koska he ovat tietävämpiä kuin sinä. Olen pyytänyt minun Herraani, ettei Hän koskaan erottaisi heitä Kirjasta kunnes he kohtaavat minut Lähteen (hawd) reunalla…” [19]

Imaami Al-Sadiq (olkoon rauha hänen yllään) sanoi myös:

“Jumala on säätänyt meidän vastuumme, ja Hän on tehnyt meidän rakastamisesta velvollisuuden. Kautta Jumalan, me emme sano mitään omista haluistamme, ja me emme tee mitään omien halujemme mukaan; me emme sano mitään paitsi mitä meidän Herramme, Kaikkivaltias ja Loistava sanoo.” [20]

Heille on annettu valta ja Jumala on määrännyt ihmisiä tottelemaan heitä. He ovat todistajia ihmiskunnalle, ovia johtamaan Jumalan tielle, oppaita Hänen polulleen, Hänen tietonsa suojelijoita, Hänen ilmestyksensä tulkitsijoita, Jumalallisen Ykseyden opettamisen pilareita, ja Hänen Viisautensa vaalijoita. Pyhä Koraani viittaa heihin näillä sanoilla:

“…kunnioitettuja palvelijoitaan, jotka eivät kiirehdi sanomaan mitään ilman Hänen lupaansa, vaan tekevät Hänen käskynsä mukaan.” (21:26-27)

Siksi Jumala on kehottanut uskollisia rakastamaan heitä, etsimään heitä ja seuraamaan heitä, tottelemaan heidän käskyjään.

Täten ystävystyminen heidän kanssaan, mikä on pakollista kaikille muslimeilla pyhän Koraanin mukaan, johtaisi uskovaiset täyttämään velvollisuutensa. Todellinen rakkaus, kuten on mainittu aikaisemmin, kannustaa rakastajaa toimimaan rakastettunsa tahdon ja toiveiden mukaan. Siksi muslimit, jäljittelemällä profeetan perhekuntaa, tulevat todellisiksi uskovaisiksi. Siten profeettuuden palkkiot, joita uskollisia on käsketty maksamaan, viimekädessä palaavat uskovaisille itselleen. Siksi seuraava Surat Saba’n jae sanoo:

“Sano: Mitä palkkioita olen teiltä pyytänyt muuta kuin omaksi parhaaksenne, sillä minulle riittää palkkani Jumalan tykönä; Hän on kaiken todistaja.” (34:47)*

Me voimme päätellä, että rakkaus pelaa suurta, ellei suurinta, muodostavaa roolia shia-opin uskonnollisessa uskossa ja on sen uskonnollisten ajatusten maailman yhdistävä periaate. Tähän mennessä olemme nähneet, että tämä periaate yhdistää laajan kokoelman uskonnollisia ajatuksia, joista jokainen liittyy toisiin, ja että tämä kokonaisuus pakottaa uskovaisen kohti korkeampaa elämänmuotoa.

Rakkauden periaate vapauttaa uskonnollisen omistautumisen puolueettomasta ja elottomasta tilasta ja innoittaa sitä uudella virkistävällä hengellä. Tämä on seuraavan pyhän profeetan (siunatkoon Jumala häntä ja hänen Perhekuntaansa) lausunnon merkitys:

“Oi Jumalan palvelija, anna rakkautesi ja vihasi olla Jumalan vuoksi, koska kukaan ei voi saavuttaa Jumalan wilayah’ia ilman sitä, ja kukaan ei löydä uskon makua ilman sitä, vaikka hänen rukouksensa ja paastonsa olisivat suuria määrältään.” [21]

Haluan päättää tämän keskustelun imaami Alin (olkoon rauha hänen yllään) hadithilla, missä hän sanoo:

“Varmasti parhaimmat ja kaikkein ilahduttavimmat asiat Paratiisissa ovat Jumalan rakkaus ja rakkaus Jumalan tähden ja Jumalan ylistäminen. Jumala, Kaikkivaltias ja Loistava sanoo “Ja viimeisin heidän huudahtuksistaan tulee olemaan: Ylistys Allahille, Maailmojen Herralle.” [22]


Alaviitteet:

Koraanin jakeiden käännökset Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksestä, paitsi *-merkillä merkitty jae 34:47, joka on Kuran-i-Kerim käännöksestä.

[1] Al-Kulayni, Usul al-Kafi, “kitab al-iman wa al-kufr,” bab al-hubb fi Allah wa ai-bughd fi Allah,” hadith 6, Tehran: Dar al-Kutub al-Islamiyyah, ii, p. 126.

[2] Ibid., hadith 5, p. 125.

[3] Al-Majlisi, Bihar al-anwar, ‘kitab al-iman wa al-kufr,” “bab al-hubb fi Allah wa al-bughd fi Allah,” Beirut: Dar Ihya al-Turath al-‘Arabi, lxvi, p. 238.

[4] Al-Amidi, Tasnif Ghurar al-hikam wa durar al-kalim, Qum: Maktab al-I’ilm al-Islami, p. 385

[5] Al-Daylami, Irshad al-qulub, p. 226.

[6] Al-Majlisi, al-Bihar, xiii, 351; xiv, 38.

[7] Al-Kulayni, al-Kafi, iv, p. 54.

[8] Al-Qadi Nur Allah al-Shushtari, Ihqaq al-haqq, ii, p. 555.

[9] Al-Daylami, Irshad al Qulub, p. 226.

[10] Koraani, 33:6.

[11] Al-Majlisi, al-Bihar, “kitab al-Imamah,” “bab thawab hubihim wa nasrihim wawilayatihim, xxvii, p. 82.

[12] Al-Majlisl, al-Bihar, “kitab al-Imamah,” “bab thawab hubihim wa nasrihim wawilayatihim,” hadith 22, xxvii, p. 82.

[13] Ibid., hadith 14, p. 79.

[14] M. R. Muzaffar, The Faith of Shi’i Islam, p. 36.

[15] Al-Majlisi, al-Bihar, xxvii, p. 91.

[16] Al-Majlisi, al-Bihar, xxiii, p. 233; al-Zamakhshari, al-Kashshaf, iv, p. 172.

[17] Al-Qummi, Safinat al-Bihar, i, p. 201.

[18] Al-Majlisi, al-Bihar, xxvii, p. 108.

[19] al-Kulayni, Usul al-Kafi, i, part II, p. 122.

[20] Majlisi, al-Bihar, xxvii, p. 102.

[21] Majlisi, al-Bihar, xxvii, p. 54.

[22] Ibid., lxvi, p.251; Koraani, 10:10.


Kirja: Al-Tawhid – A Journal of Islamic Thought and Culture
Artikkeli: The Consept of Love in the Shi’i Creed, kirjoittanut Sayyid Muhammad Rida Hijaz
Julkaisija: The Foundation of Islamic Thought

Author: Editor